Ei niin vakavaa

 Myynnissä on tällä hetkellä todella paljon ihania kuosikankaita, mutta kun niitä pidempään miettii, niin en tulisi kuitenkaan käyttäneeksi niitä itse. Tämä väriviallinen hurmuri joustofrotee tuli ostettua hetken mielijohteesta, kun joku kumma siinä kutkutti. Kaapissa oli mustaa teddykarvaa ja ajattelin ensiksi, että teen tästä sen kanssa  meidän kissatalouteen torkkupeiton, mutta toisin kävi.

 Kaava on oma ja tämän liivimekon takana oli ajatus helposta talvivatteesta. Kun pakkanen paukkuu ulkona, niin vaatetus sisä- jaa ulkotiloissa on niin kovin erilainen. Viime talvena ärsytti koko ajan vaihtaa ulosmennessä sisävaatteet pois kun vaihtoi toppavaatteisiin. Tämän mekon kanssa kun käyttää sukkiksia ja pitkähihaista paitaa, ei tarvitse kuin riisua mekko ja vetää toppavaatteet ylle ja sisääntullessa toisin päin.

 Sen verran lapsekas tämä kuosi on, että pyrin neutraloimaan tilannetta näyttävällä kauluksella. Uusi kokeilu on onnistunut.  Ja kivasti mekkoa koristaa jo kuvausvaiheessa oman kissan karvat... :)

 Sivusaumoihin tein vielä taskut. Niille kun on aina käyttöä.