sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Pirunpelto

Vihdoin taas ompelin itselleni jotain. Vaikka nättejä kankaita on ollut tarjolla, mikään niistä ei ole kuitenkaan tuntunut omalta. Nyt sitten tilasin kuosiverstaalta kahta mustavalkoista joustocollegea: isoa aaltoa ja tätä pirunpeltoa. Ensisijainen ajatus oli tehdä tämän mallinen tunika siitä aallosta, mutta se kangas jäi nyt kuitenkin kaappiin muhimaan ja odottamaan parempia aikoja.
Sen verran taukoa on ollut näissä vaateompeluissa ja erityisesti vapaassa kaavoittamisessa, että kankaan leikkaaminen suorastaan jännitti. Vaikkei malli olekaan kovin haastava, niin silti pelkäsin, ettei se sitten valmiina istu päälle ollenkaan, mutta onneksi toisin kävi. Tykkään kovasti tästä rennosta mallista ja varmasti teen vielä myöhemmin samanlaisen jostain toisesta kankaasta. Ehkäpä sitten siitä aallosta.

Kylkeen ompelin vielä mustasta nahasta rannelaukun. Nahka on löytö Eurokankaan vuotalaatikosta ja mielestäni se on tosi hauska. Kuviomaailmaltaan aivan samaa tunikan kanssa.



sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Uutta virtaa

 No huh huh. Onko siitä tosiaan jo 4 kuukautta, kun viimeksi jotain postasin? Kovasti näyttää siltä, että viimeksi heinäkuussa olen tänne jotain laittanut. No eipä siinä mitään, todellista matalalentoa on kyllä jo pidemmän aikaa ollut näissä käsityöhommissa. Ei ole vain huvittanut eikä edes oikein jaksanut. Saumurikin on rikki ja sitä sun tätä. Tämän viikonlopun olen kuitenkin pyhittänyt yksin ja ainoastaan uudelle tekniikalle laukkupahvin parissa ja todella kivaa on ollut. Eikä edes väsytä!
 Aluksi tein suojakotelon uudelle lelulleni ja aarteelleni Lenovo yoga bookille. Pienikokoiselle ja näppärälle tietokoneelle. Tämän vuoden ajan haaveilemani masiinan kotiuduttua, oli oikeus ja kohtuus tehdä sille ansaittu pesä. Melkeinpä onnenkantamoisella, tuli siitä just eikä melkein oikean kokoinen. Kone istuu todella napakasti koteloon, eikä heilu tai hölsky.
 Taakse tein vuoritetun taskun piirroslehtiölle ja kynälle. Samalla siinä säilytettävä lehtiö antaa lisätukea ja -ryhtiä.
 Lisäksi tein silmälasikotelon samaisesta laukkupahvista. Käyttämällä kahta erivahvuista pahvia kotelosta tuli todella jämäkkä ja suojaa hyvin laseja. Tästä harjoitteluversiosta tuli aika tilava, joten aion vielä  muokata mallia pienemmäksi. Ainakin omat hengettömät silmälasini tuntuvat kovin pieniltä kotelon sisällä. Tosin tänne mahtuu nyt niin luku- kuin aurinkolasinikin yhtä aikaa! Ei yhtään hullumpaa :)
 Kyllä tämä puuhastelu on todellakin rentouttavaa. Pitkän päivän jälkeen olen pirteämpi kuin pitkään aikaan!



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Ruma ankanpoikanen

 Kävin tänään töiden jälkeen  ostoksilla ja nämä kaksi toisiinsa mätsäävää mokkaunelmaa saivat silmäni hohtamaan innosta ja ihastuksesta!
 No joo. Kyllähän toista piti pikkuisen tuunata, että setistä tuli täydellinen. Ihanat Calou Louise strassikengät löytyivät Country Whitestä ja henkeäsalpaajan kauhean kamala mokkapusakka vai mikäli lie, puolestaan kirpputorilta. Olin  puolimasentuneena jo poistumassa kirppikseltä  kun mitään ei löytynyt, mutta sitten silmiin osui tuo pusero. Fiskarsin kuvat alkoivat vilisemään silmissä, enkä malttanut odottaa, päästäkseni leikkelemään löydön ihan uuteen uskoon.
 Ja kyllähän tuo pusakka ihan hirveältä näytti vielä kotihenkarissakin.... Koska ihmeessä tälläisia luomuksia on ollut liikkeellä? Joku on joka tapauksessa nähnyt joskus kauhean vaivan tikkauksessa, joten onhan se oikeus ja kohtuus, että  työ saa vielä uuden mahdollisuuden. Purkuvaiheessa aloin epäilemään nimittäin tätä jonkun itse tekemäksi, sillä saumat ja huolittelu oli melko heppoiset eikä tuotelappua löytynyt.
 Minut tuunaus sai joka tapauksessa oikein iloiseksi ja ompelinkin innoissani laukun välittömästi kotiin palattuani, Sisälle en laittanut erillistä taskua, mutta avainklipsin kyllä. Vuorikangas on myös kierrätetty pusakasta, koska mallailuiden jälkeen mikään kotoa valmiiksi löytyvä kangas ei sopinut yhtä hyvin kokonaisuuteen.
 Ja nyt kun mulla on päällä joku höyhenmania, niin pitihän sitä tehdä velä tuollainen irroitettava koriste!
 On ne vaan niin kivat yhdessä!
 Ja nämä kengät <3


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Miten tässä nyt näin kävi?


Ei kuviota, ei retroa eikä ainakaan inhokkiani sinistä! Mutta miten tässä nyt näin kävi? Tuli kaikkea mitä ei pitänyt ja silti niin kiva.

En ole oikein innostunut  mistään kankaasta pitkään aikaan ja omat ompeluksetkin ovat alkaneet kyllästyttämään. Toinen ongelma on ollut tyylikriisi, kun oikein mikään ei ole tuntunut omalta. Kevään ajan turvauduinkin kaupan valikoimaan ja valmisvaatteet tuntuivat suorastaan virkistävältä vaihtoehdolta. Mutta kai se on tuo kesä (mikä kesä?!?), joka sai taas ajatukset muuhun suuntaan. Yllättävintä tässä kangasvalinnassa, joka innosti taas ompelemaan, on tuo sininen väri.  Ei  ole kyllä sininen ollut koskaan mieleeni. Saattaa  taas  kerran olla joku ikäjuttu, joka saa tykkäämään tästä väristä. Mene ja tiedä.....

Sen verran pitkä luova tauko ehti tässä vaateompelussa olemaan, että hieman jännitti osaako sitä enää mitään kaavaa muokata itselleen sopivaksi. Mallin lähtökohtana oli Onion 2035 yläosa. Alaosa on vapaalla kädellä kauhun sekaisin tuntein muotoonleikattu varmana siitä, että pieleen menee. Huh, mikä helpotus, kun lopputulos olikin ihan kohtuullinen. Kaava on siis pääosin oma sovellus. Kangas Verson puodin Ruusuhuivi -trikoo. (väri : valtameri)

Nyt tuntuu, että malli on sen verran kiva, että täytyy piirtää kaava muistiin. Taidan tehdä toisenkin samanlaisen, jostain toisesta kankaasta. Ehkä peräti kohta vuoden kaapissa hillotusta valkomustasta Vimman lettitrikoosta! ( Kyseinen kuosi taitaa vaan olla kyllä jo förbi....)

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lokeroita


Täällä blogissa on nykyään vähän hiljaisempaa. Vaateompelu on jäänyt vähäisemmälle, kun lapsen kohdalla olemme saavuttaneet sen pisteen, että nämä äidin ompelut ei tällä hetkellä ainakaan kauheasti innosta. Itsellenikään en toistaiseksi juurikaan ompele, kun on luova tauko menossa :) Aika ja innostus menee tällä hetkellä kaikenlaisten laukkujen ja pussukoiden tekoon. Jos niitä haluat seurata, niin työt löytyvät facebookista HEIMOI -sivultani. Osa on myynnissä toiminimeni alla. Toki tulen tännekin vielä postamaan, mutta aikaisempaa rauhallisemmalla tasolla.
 Tässä  on uusin kokeiluni lokeropussukasta kaiken sälän säilyttämiseen. Tämä on noin 30cm leveä ja ihan täydellistä käyttötarkoitusta en ole vielä keksinyt. Sen sijaan ajattelin tehdä tämän vielä puolet kapeampana ja useammalla vetoketjutaskulla.. Samoin muuttaisin tuota päällivetoketjuhässäkkää erilaiseksi. Tässä on kyllä potentiaalinen aihio jatkoprojekteihin.



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kehyslaukkuja yli oman tarpeen

No nyt on puuhasteltu kehyslaukkuja yli oman tarpeen. Jos haluat yhden itsellesi osallistu arvontaan täällä https://www.facebook.com/k.heimoi/  Arvonta suoritetaan kyseisellä sivulla sunnuntaina 19.3.17 klo 19




torstai 23. helmikuuta 2017

Väriä elämään



No niin. Nyt olisi ensimmäinen virallisesti onnistunut kehyslaukku valmiina. Parin vuoden ajan olen näitä kehyslaukkuja yrittänyt väkertää niissä onnistumatta, joten nyt otin käyttöön järeämmät otteet : osallistuin ihan kurssille! Sieltä ne peruspikkuvinkit löytyivät, miten tällaisen sai vihdoin onnistumaan.
Päällikangas on trikoota, joten tukevoitin sen silitettävällä puuvillalla. Näin laukusta tulikin ryhdikäs eikä mikään lörppy. Sisälle tein vuoreen upotetun taskun ja  lokeron puhelimelle. Ulkopuolella puolestaan vetoketjullinen tasku.

Kevättä on selvästi rinnassa, kun otin kaiken irti ihanista väreistä. Tästä tuli sen verran pirtsakka, että ihan väkisin tulee hyvälle mielelle! Kantohihna on jälleen heijastava, kuten aiemmissakin kangaslaukuissani.  Laukku ja pussukka postauksia löydät myös Instagramista tunnuksella k.heimoi , Facebookista tuotteita puolestaan nimellä HEIMOI


Ja samasta ihanasta kesäpäivä kankaasta vielä tällainenkin



sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Deluxe

Ensimmäisen kerran kokeilin laukkua aidosta nahasta. Vaikka päädyin simppeliin malliin, niin oma nahkaneulalla varustettu perus Janomeni huusi kyllä armoa. Kaksinkertaiset kohdat meni vielä hyvin, mutta jos nahkaa oli neljä kerrosta, olin aivan varma, että kone hajoaa atomeiksi. No ainakin melkein kunnossa kone edelleen kuitenkin on. Toistamiseen en taida kyllä uskaltaa enää kokeilla.
Sain testata myös ensimmäistä kertaa Big shot-laitetta ja sillä kuvioin tuon läpässä olevan nahan. Vaikka nahka olikin jo valmiiksi pintakuvioitua, niin nuo kukat tulevat  kivasti esiin. Eivät kuitenkaan liikaa. Metalliosat vetoketjuineen tässä ovat kierrätettyjä. Olen hurahtanut täysin nyt näihin laukkuhommiin. Instagramissa voit seurata tuotoksia nimellä k.heimoi