keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Pokeball

 Pojan sairauslomapäivää viettäessä jäi itsellekin taas vähän ompeluaikaa. Toisen nukkuessa oli hyvä vähän surautella ja jotain kivaa sellaista. Yhdet Rush -kaverisynttäritkin kun jäävät tältä päivältä lapselta väliin, niin yksi lohtupaita on aina paikallaan.
 Vaikka Pokemon -jutut taitaa olla monella jo menneen talven lumia, niin meillä se on vasta melko uusia juttu. Peli on ollut käytössä vasta reilun kuukauden, joten intoa vielä riittää. Ja kun pitkään aikaan en ole applikoinut, niin tässä oli hyvä aihe siihenkin tarkoitukseen. Noshin raitatrikoo onkin  ehtinyt marinoitua kaapissa jo onkin aikaa, joten vihdoin hyötykäyttöön sekin.
 Nyt sitten arvoitukseksi jääkin, mikäs pokemon pallosta paljastuukaan?!


perjantai 2. joulukuuta 2016

Kyllä näkyy


Vähän uusia tuulia olen kaipaillut näihin ompeluhommiin. Laukuista en ole oikein aikaisemmin innostunut, kun ne ovat vaikuttaneet kovin työläiltä, mutta ehkä oli jo aika kokeilla niitäkin. Tälläinen ensimmäinen harjoitteluversio on tehty Koot:in kesäpäivä joustocollegesta, jonka kaksipuolisen liimakankaan ja puuvillan avulla sain tarpeeksi jämäkäksi laukkua varten

 Laukun kantokahvat ja olkahihna ovat Marimekon heijastinhihnaa, joten laukku ajaa samalla heijastimen virkaa. Tuo pidempi olkahihna on irroitettavissa, joten sitä ei tarvitse mukanaan raahata, jos ei ole tarvetta ( ja on siten kierrätettävissä kaikissa tulevissa laukuissani!) . Laukku on vuoritettu mustavalkoisella pilkkukankaalla ja nyt täytyy myöntää, että niin malttamaton olin ssadakseni tietää miltä valmis laukku näyttää, etten malttanut keskittyä sisätaskuihin ja sen semmoisiin. Laitetaan ja keskitytään niihin siten seuraavassa versiossa :)


lauantai 26. marraskuuta 2016

Pupujemma

Ekan kierroksen pupujemmaa missasin, toisella yrittämällä tärppäsi. Sitten tulikin pulma miten sitä käyttäisin. Vaikka kuosi on hauska ja mustavalkoinen, en nähnyt siitä vaatetta itselleni, jota kodin ulkopuolella käyttäisin. Sitten alkoi epäilyttämään, miten poikani siihen suhtautuisi. Vastaus oli vaimea: ihan kiva.....
Sitten muistin, että minullahan on jäljellä vielä Verson puodin farkkutrikootakin. Siitä saikin sitten hyvät tehosteet tarpeeksi poikamaiseen lopputulokseen ja  nyt vastaanotto sekä käyttöaste on tosi hyvä!
Ensikertalaisena kyynärpaikkakokelaana laitoin ne väärään paikkaan. Ensi kerralla muistan sijoittaa ne taaemmaksi hihakappaleelle enkä keskelle :)  Nyt en lähde kyllä purkamaan....



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Uuteen nousuun?

 Luovan tauon jälkeen pääsin taas sorvin ääreen. Hetkeen ei ole huvittanut ommella, kuvata saatikka postata. Mikään ei ole oikein inspiroinut, vaikka ihania uusia kankaita onkin taas kauppoihin tullut. Uuden nousun ompelukauteen aloitin kauan kaapissa hillotulla raitakankaalla sekä uusiokäytetyllä Verson Puodin pitkät piuhat- kankaalla. Tein noin vuosi sitten itselleni tunikan tuosta pitkät piuhat kankaasta, mutta käyttämättä jäi. Niinpä nyt sitten leikkelin tunikan uuteen uskoon poikaa varten.
 Tästä tuli tälläinen rento kotiasu. Toki pusero sopii koulukäyttöönkin. Nyt vain toivon, että ompeluinto tästä taas paranee :)
Tässä samalla olen ajatellut ihan uutta ompelumerkkiäkin, josko se antasi uutta intoa. Se saattaisi näyttää tältä

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Jotain uutta, jotain vanhaa

 Tämä on pojan kanssa yhteistyössä toteutettu pusero isänsä vanhasta hupparin jäämistä. Tummansiniset osat ovat kierrätettyjä, luonnonvalkoinen college ja mikkikuviot uusia. Nuo Mikki Hiiri -jutut olivat täysin lapsen idea ja hyvä idea olikin!





lauantai 1. lokakuuta 2016

Vähän niin kuin farkkuu

 Ainolan farkkutrikoosta enemmän kuin mukava farkkumekko. Ei purista, ei kiristä ei kinnaa. Kaikki kangasraportin kivat "spesiaaliosat" käytetty hyväksi, lukuunottamatta monet taskut, joita kangasraportissa piisasi. Harmi, että kangas on jo loppuunmyyty. Olisin tehnyt pojallekin jotain tästä.
 Kaavapohjana tässä on Onion 2035, jota muokkasin vyötärön ja hihojan osalta.




lauantai 17. syyskuuta 2016

Mun mekko

Tuossa kesällä tein jo samankaltaisen taskumekon kuin tämä. Nyt kuitenkin muokkasin vielä tuota yläosaa ja kaula-aukkoa  uudenlaiseksi ja lisäsin perhoshihat. Edellinen mekko oli kevyttä viskoositrikoota, mutta tämä taitaa olla varmaan lycraa. Kangas on hieman kiiltaväpintaista ja sellaista jumppapukukankaan tapaista. Varmaa koostumusta en tiedä, sillä tämäkin on Eurokankaan palalaarista.


Tein tähän myös leveämmän helmatampin. Koska kangas on napakkaa ja tamppi suht kireä, mekon pituutta voi säätää myös tunikamaiseksi asettamalla tuon tampin lantion korkeudelle tai reisien päälle.
Muistathan , että arvonta on edelleen käynnissä facebookissa! Osallistu napsauttamalla tätä




sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Catnest

 Täytyyhän se minunkin  yksi babynest tehdä ja varsinkin kun visio omasta mallista on ollut mielessä jo monta kuukautta. Projektia on hidastanut sellainen pikku seikka, etten löytänyt MISTÄÄN valkopohjaista puuvillakangasta, jossa olisi mustat pilkut. Surffailin netissä ja kiersin kohdalle osuneet kangaskaupat, mutta ei vaan löytynyt. Jotenkin olin olettanut, että tämä on niin perusjuttu, että sen kun lompsin kauppaan ja ostan, mutta ehei. Pilkullisia puuvilloja löytyy pilvin pimein, mutta ei tässä värissä. Melkein jo luovutin ja päätin tehdä tämän trikoosta, kunnes minut pelasti nettikauppa Ompelun ihanuus.

 Kun sitten vihdoin löysin tuota valkopohjaista pilkkukangasta, tuli kiire saada äkkiä mustapohjaista seuraksi. Pikkupilkullinen musta löytyikin sitten EK:sta. Alunperin olin ajatellut, että molemmissa kankaissa olisi samankokoiset pilkut, mutta nyt olen todella tyytyväinen tuohon rytmitykseen, jota erikokoiset pilkut luovat.

 Narukujana toimivan koristenauhan löytöpaikka olikin sitten yllätäen Koiramäen pajutalli.  Nauhassa itsessään on tuo valkoinen ommeljälki, joten se on tikattu mustalla langalla kiinni kankaaseen. Asettelin narun kujaan jo ennen kiinniompelua, joten säätyin työläältä pujottamiselta.



 Puuhelmien saaminen paksuhkoon nyöriin olikin siten taas oma juttunsa. Vetolangan avulla ei onnistunut, joten päädyin kovertamaan reiät isommiksi. Sitten kun vielä pujottamisen ajaksi laitoin tiukat teippikääreet narunpäihin, niin onnistuihan se.  Reunoissa käytin pehmusteena irtovanua, jonka tyhjensin vanhasta koristetyynystä. Keskellä on kaksi kerrosta paksuhkoa vanulevyä.

 Pesä on kivannäköinen molemmin päin, joten voi sitten käännellä fiiliksen mukaan itseään miellyttäväksi :)
 Juu ja eihän meillä mitään vauvaa ole, eikä tule, mutta kuka sitä babynestiin vauvaa kaipaa kun on kissa! Tämän vuoksi pesä onkin toteutettu kooltaan pienempänä, jotta se olisi sopivan ahdas. Liian tilava ei kiinnostaisi ollenkaan.
 Ja sitten vielä ilouutisia. Pirteän syysmielen säilyttämiseksi arvon Facebookissa kaikkien KimpsuliKampsuli -sivuston tykkääjien kesken vastaavan, kuvassa näkyvän Kesäpäivä tee-/kahvimukin. Arvonta on KimpsuliKampsulin oma, eikä siinä ole mukana ulkopuolisia tahoja.  Arvonnan suoritan 25.9.16  Osallistu täällä