torstai 17. joulukuuta 2015

Ehkä mukavimmat suorathousut

Juhlakausi painaa päälle. Koulusta tuli toive, että joulujuhlaan tulisi pukeutua mustiin housuihin ja valkoiseen paitapuseroon. Pöh, sanon minä. Itsellä oli kyllä aivan toisenlaiset juhlavaatteet mielessä. Mutta eihän siinä auttanut pyristellä vastaan kun kaikilla esiintyvillä lapsilla piti olla samankaltaiset vaatteet. Valkoinen paitapusero sentään kaapista löytyi, mutta mustia siistejä huosuja ei. En ollut vähääkään innostunut ostamaan sellaisia, koska viralliset edustustilaisuudet ovat kovin harvalukuiset meidän perheessä. . Toisekseen poikani ei viihdy ollenkaan joustamattomissa housuissa..

Pikasurautin housut sitten itse. Sopiva kangaskin tuli tilattua puolivahingossa viikko sitten. Lopputulos onkin oikein kiva ja hyvännäköinen. Kankaan pinta on ihanan eläväinen, jopa melkein silkkisen oloinen ja näköinen.  Nuo prässit tekevät housuista tyylikkäät ja uskallan väittää, ettei kukaan arvaa, että ne on ommeltu joustavasta trikoosta, Noshin mustasta flameesta!

Nyt ollaan kaikki tyytyväisiä. Opettaja saa mustat housut, minun ei tarvitse niitä ostaa ja lasta ei housut kiristä eikä purista. Myöhemmin voi sitten tarvittaessa vaikka silittää prässit pois ja lisätä lahkeisiin resorit. Sinä on sitten monikäyttöiset, rennot housut. Tämän kokemuksen perusteella alan olla melko vaikuttunut flamee -trikoon mahdollisuuksista.



sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Melkein Jussin jälkeläinen

Paapiin Jussitrikoosta pojalle lökäpöksyt. Ihastuin tähän kuosiin ensisilmäyksellä, mutta silti emmin  oston suhteen. Lopulta kävi taas sitten perinteisesti, enkä ehtinyt kangasta kaupasta ostamaan ennen sen loppumista. Niinpä sitten kyttäilin viikko tolkulla kangashamsterien sivulla, josko sinne sitä ilmestyisi ja ilmestyihän sitä. Vielä juuri oikean kokoinen pala. Tuli niin hauskat, että tekisi itsellekin samanlaisia mieli.
Kaavana ihan perushousun kaava, jota vain kauttaaltaan levensin. , Kun näytin valmiita housuja lapselle, vastaanotto  oli :" Tosi kivat, mutta onko mulla muka noin isot jalat!!?"  Ei ole. Nämä ovat lökäpöksyt.... Vallitseva vaate-ja housumuoti on selvästikin niukempaa mallia :)


torstai 10. joulukuuta 2015

Höyhenunelmia




 HUOM! Postauksen lopussa kangasarvonta!!!! 10.-19.12.2015




Kesällä asuntomessuilla näin aivan ihanan höyhenlampun. Kotiin päästyäni sitten surffailin netissä ja löysinkin kyseisen Vita Eos -designvalaisimen. Hinta oli 300-400 euroa siinä kokoluokassa, jota himoitsin. Aika paljon siis. Täytyi siis mennä taas DIY -linjalle. Luulin, että maailma on täynnä riisipaperivalaisimia, jonka pohjalle lamppu rakennetaan. Vaan taitaapa nuo olla jo häviävä luonnonvara tässä maassa. Halkaisijaltaan 40cm kokoisia löysin, mutta siihen se sitten jäi. Varma nakki Ikeakaan ei myy enää pyöreää valaisinta isompana kuin 45cm. Lopulta löysin Kärkkäisen verkkokaupasta halkaisijaltaan 60cm:n lampun ja siten ryhdyinkin metsästämään höyheniä. Aidossa lampussa on käytetty hanhenhöyheniä, joten niitä siis! Päivän metsästyksen jälkeen löysin Piiku.eu , josta sai tilattua hanhenhöyheniä 100g:n pusseissa. Projektiin tilaisin 200g, jotka eivät sitten työn edetessä todellakaan riittäneet ja tilasin kaksi pussia lisää. Pussissa optimaalisia n. 10 cm pitkiä höyheniä oli suunnilleen puolet. Liian pienet tai isot jäivätkin sitten talteen jotakin toista projektia varten.

 Halusin, että lampusta tulisi mahdollisimman pöyhkeä, jolloin lampun koko myös kasvaisi. Aloitin höyhenien liimauksen "pohjasta" siten, että ne kaareutuivat ulospäin, kupera puoli lamppuun päin. Liimasin jokaisen höyhenin yksitellen liimapyssyllä. Käytössä oli järeä  (rakennustarvike)liimapyssy  ja n. 20cm pitkiä kuumaliimatuubeja projektiin hupeni n. 15 kpl. Isoimpia sulkia liimasin jonkin verran poikittain antamaan tukea. Niihin pystyi myös laittamaan pienempiä höyheniä kiinni. Kun homman aloittaa, kannattaa lamppu "istuttaa" johonkin, mikä pitää sen paikallaa. Liimauksesta ei tule mitään, jos pallo ei pysy paikoillaan. Itse asetin lampun neliönmalliseen laatikkoon, mutta myös perusämpäri sopii tarkoitukseen vähän pienempää lamppua tehdessä.
 Höyhenpussissa on  jonkin verran valkoisten lisäksi myös ruskeita höyheniä. Itse ihastuin niihin ikihyviksi ja käytin joka ikisin pussista löytyneen lamppuun. Ne lisäävät pehmeyttä ja luonnollisuutta entisestään. Täysin valkoinen olisi ollut meidän kotiin liian kliininen. Tein lamppua 3 päivää, yhteensä noin 12-15 tuntia, joka on minunlaiselle nopeasti hyvä tulee-ihmiselle melkoinen hermojenhallintakurssi. Lopputulemana 9 kivuliasta palovammaa käsissä että jaloissa, mutta lopputulos todellakin palkitsee.  Kokonaiskustannus (tarvikkeet postikuluineen ) olivat n.70e. Hintaan ei ole laskettu liimapyssyä tai kuumaliimatuubeja, koska ne olivat omasta takaa ja itse en niihin hankintahetkellä aikoinaan sijoittanut rahaa.
 Onhan tuo valmis lamppu melkoinen pölynkerääjä, mutta sen saa näppärästi puhdistettua hiustenkuivaajalla puhaltamalla.
 Lamppu pääsi komeilemaan makuuhuoneen kattoon, joten iltaisin voi vaipua uneliaille  höyhenmaille.
 Vaikka lampun valmistuttua olin täysin vakuuttunut, etten ihan heti ryhdy moiseen urakkaan uudestaan, päätin kuitenkin tehdä toisen piristykseksi sairastuneelle ystävälleni.  Otin viikon mittaiselle vierailulle tarvikkeet mukaan ja nousin lentokoneeseen riisipaperivalaisin kainalossa ja höyhenet käsilaukussa. Loman aikana sitten puuhastelin lampun valmiiksi sängyn äärellä jutustellen. Ystävälleni tein täysin valkoisen lampun omastani poiketen. Sen verran ensimmäisestä kerrasta olin oppinut, että tällä kertaa selvisin yhdellä ainoalla palovammalla!

 

 Mitä muutakaan kaksi ystävysten höyhenlamppua lopuksi vaatisi, kuin höyhenmaitokahvit suklaakonvehteineen! NAM!
Ja eihän se ole postaus eikä mikään ilman ompeluun liittyvää juttua! Tällä kertaa aiheella kaksin aina kaunihimpi.


  KimpsuliKampsuli arpoo yhdessä KatiK design (koot.fi) kanssa kangaspaketin, Voittopotti sisältää 120cm unelmapehmeää Peppercorns -trikoota ( 95% puuvillaa, 5% elastaania) ja 45cm siihen sointuvaa oranssia resoria. Ihanan pirteä kuosi sopii yhtä mainiosti aikuisen kuin lapsenkin vaatetukseen. Itse inspiroiduin kuosista kovasti ja mietteissä on jo vaikka ja mitä!

Arvonta on tarkoitettu blogini lukijoille. Lukijaksi voit liittyä myös arvonnan aikana. Arvontaan voi osallistua 10.12.-19.12.15  välisenä aikana kommentoimalla postausta. Tällä kertaa ystäväteemaan liittyen kertomalla, mikä sana kuvaa parhaiten juuri sinun tärkeintä ystävääsi. Voittomahdollisuutesi triplaat jakamalla postauksen omalla sivullasi. Silloin osallistut arvontaan kolmella arvalla!

Voittajan julkistan blogissani su 20.12. Mikäli saan yhteyden voittajaan nopeasti, saattaa paketti ennättää onnekkaalle jo ennen joulua!

Ja on kangasta paketissa sen verran, että saattaahan siitä riittää vaikka kaverille kanssa!


ONNEA ARVONTAAN!


ARVONTA SUORITETTU. TÄLLÄ KERTAA ONNI SUOSI SINUA HANNA MI!! Viestiä lähetetty 20.12. klo .10.00
.
.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Tähtineulos

 Aivan ihanat värit tässä Noshin tähtineuloksessa. Jotenkin kangas oli sen verran juhlavanoloinen, että ihan peruspaitaa en viitsinyt tehdä. Niinpä kokeilin, kuinka kaulukset toimivat tällaisessa puuvillaneuloksessa. Pyöristin hieman kauluksen reunalinjaa, sillä tämän paksuiseen kankaaseen oli haasteellista saada aikaiseksi aivan terävää kulmaa. Hetken epäilin, tekevätkö nuo pöyristykset paidasta tyttömäisen, kun tämän mallisia kauluksia on vain tyttöjen/naistenvaatteissa. Mutta hetken sulateltua olen oikein tyytyväinen.
 En pessyt kangasta ennen ompelua, joten tein paidasta varmuudeksi vähän reilun. Eipä jää naftiksi, vaikka ensimmäisessä pesussa sitten vähän kutistuisikin. Tästä tuli oikein kiva ja käy nyt hieman siistimmästä vaatteesta. Harmi, että kangas myytiin loppuun, sillä olisi tästä kankaasta ollut visioita myös omaan käyttöön.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Pesukarhu

Pojalle froteinen paita. Tuon pesukarhun olen applikoinut  melkein valmiiksi jo yli puoli vuotta sitten. Olen mallaillut sitä kankaseen jos toiseenkin, mutta kotia se ei ole löytänyt. Samoin kaapissa on pyörinyt metsolan froteita, joista en ole keksinyt mitään kivaa. Nyt nämä kaksi hyljättyä löysivät vihdoin toisensa.
Aika kiva tuli. Tuo raidallinen aaltofrotee ja yksivärinen valkoinen on ensin reunoistaan kiinnitetty toisiin liimakankaan avulla ja lopuksi viimeistelin yhtymäkohdan tiheällä siksakilla. Pesukarhun häntä heiluu sivulla vapaana.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kuusi vuotta, eikä suotta

 Toinen tyttöompelus jo peräjälkeen. Tällä kertaa kummityttöni isosiskolle synttäreiden kunniaksi kissamekko. Etäompelut on aina jännittäviä, kun oikeasta koosta ei ikinä voi olla varma. Pojan äitinä ei mekkokaavoja kaapista löydy, joten hahmottelin tämän perus paidan pohjalta.
 Lähdin leikkimään tulella ja valitsin pääväriksi ihan jotain muuta kuin toveissa oli. Värihän olisi pitänyt tietenkin olla pinkki! No pinkkiä ei löytynyt omista kätköistä ja niin viimetipalle ompelut jäivät, etten ehtinyt sellaista hankkia. Pehmennykseksi sentään ujutin applikointiin vaaleanpunaisen kielen ja nenänpään. Ja aina voi alle laittaa pinkin paidan tai sukkikset.
Vasta kun mekko oli jo tytön päällä,huomasin, hups, että applikoinnin viimeistelyt (jalkojen linjat silmien viimeistelyt jne.) unohtuivat sitten tehdä............

lauantai 14. marraskuuta 2015

Syysaurinko

 Ommeltu on, mutta postattu ei. Jotenkin vain on laiskottanut, enkä ole oikein jaksanut kuvata tai päivittää blogia. Nyt kuitenkin reipastuin kummityttöni aurinkoisen mekon myötä. Olipa muuten kiva taas pitkästä aikaa ommella jotain tyttömäistä!
 Harmaa auringonkukkatrikoopala on pyörinyt kaapissa jo jonkin aikaa ja visio tästä mekosta syntyi jo kesällä. Nyt kun matkani Saksaan tuli ajankohtaiseksi, sain viimeinkin mekon tehtyä. Lopputulos olikin varsin aurinkoinen ja käyttäjänsä mieleen!
 Helman rimpsureuna ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta ilman sitä mekko näytti jotenkin tasapainottomalta. Se myös toi kokonaisuuteen lisää ihanaa tyttömäisyyttä.



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kide

 Aina välillä tulee aikoja, kun jokin tietty kangaskauppa työntää markkinoille juuri minun makuun sopivia kankaita enemmn kuin laki sallii. Tällä kertaa syyllinen on Nosh. Värien ja suurien kuosien yltäkylläisyyden jälkeen tälläiset kauniin rauhalliset ja harmoniset kankaat tuntuvat vaan  niin hyviltä. Yksinkertaiset kuviot antavat potkua keksimään vaatteeseen jotain muita jippoja, joilla saisi aikaan ilmettä. Tässä tunikassa se on kaula-aukon syvennys koristehelmineen.
 Alunperin ei ollut tarkoitus tehdä ranglanhihoja, mutta sitten ajauduin keskelle kaavoitusepävarmuutta, ja päädyin tähän helpommin hahmotettavaan sovellukseen. Kyseinen Noshin kide- trikoo on ehkä aavistuksen verran liian tönkköä, jotta visioni toimisi ihan täydellisesti,  mutta kyllä se tämäkin menee. T
 Helmet on pujotettu kaula-aukon kiristyskuminauhaan.
 Piheyttäni ostin kangasta taas ihan liian vähän ja jouduin jatkamaan hihoja jatkopaloilla. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli se, että kuvion yhdistäminen osui täydellisesti nappiin, eikä jatkokohtaa huomaa kukaan muu kuin minä.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Pottupelto

 Ihan täysin on jäänyt tässä saamattomuudessani postaamatta tämä pottupelto -tunika. Kangasta sai kaimaltani Koot.fi :sta, mutta kuten olettaa saattaa, myöhästyin ja hankin omani kangashamstereista. Jo vuosi sitten ihastuin Marimekon keltamustaan räsymatto kuosiin ja haikailin siitä vaatetta. Tässä Pottupeltotrikoossa on mielestäni voimakas yhteys kyseiseen Marimekkokuosiin, joten tämä kangas oli minulle kovin mieluinen.
 Vaikken ole nappien, saatikka isojen sellaisten ystävä, niin tähän pari isoa mustaa nappia oli  pakko laittaa ihan vain koristeeksi. Tästä paidasta innostuneena olisin ollut valmis ompelemaan myös karkkivärisestä pottupellosta, mutta sehän olikin, yllätys yllätys, myyty loppuun :)


torstai 8. lokakuuta 2015

Silmänlumetta

Siistiä, mutta samalla rentoa. Siinä tämän kertaisen ompelun lähtökohta. Ja ei, se ei ole kauluspaita vaikka siltä näyttääkin. Poikani inhoaa nappeja ja neppareita, jotka tuntuvat kylmiltä ja kovilta ihoa vasten. Kaulukset ovat kuitenkin ihan jees, joten lopputulos on sovellettu paitis
Nappilista on vain hämäystä, eivätkä nepparit ole avattavissa. Etumus on kuitenkin ommeltu niin, että se mahdollisimman paljon muistuttaisi aitoa paitapuseroa, Nyt myöskään nepparien metalliosat eivät kosketa ihoa ja kaikki ovat tyytyväisiä!
Rentoutta lisää paidan pyöristetty helma. Sivusaumoihin jätin myös pienet halkiot. Materiaalina tässä flamè trikoo.

Paita taisi onnistua käyttäjää ajatellen nappiin, sillä ennenkuin ehdin edes hihansuita viimeistellä, sillä oli niin nukuttu kuin oltu koulussakin :)

torstai 1. lokakuuta 2015

Onnistuin!

 Jess, pitkästä aikaa todellinen onnistuminen! Viime keväästä asti mielessä ollut kaaputakin toteutus onnistui Noshin hiekanvärisestä flamé kankaasta. Tutkailin kevättalvella kolleegani ihanaa ulkomailta ostettua angoravillatakkia. Malli oli mitä ihanin ja yritin hahmottaa mielessäni, miten se toteutettaisiin. Puoli vuotta ajatus muhi mielessä ennenkuin uskalsin lähteä kokeilemaan. Ensiksi ajatus oli tehdä tämä merinovillasta, mutta se oli vähän turhan kallis materiaali kokeiluun. Niinpä sitten päädyin tähän Nosh Flameeseen,
 Etusosa on voimakkaasti laskostettu ja kappaleet menevät koko etuosan kohdalla päällekkäin. Kaulus on kaksinkertaista resoria ja nostettu ylös nepparilla. Molemmilla sivuilla taskut. Flamé juuri sopivan ohutta ja laskeutuvaa tähän malliin, joten takista tullut tönkköä.
 Hiekan ja mustan seloitus on aika tyylikäs yhdistelmä. Ensin mallasin mustan tilalle mustavalkoraidallista resoria. Se oli todella pirteä vaihtoehto, mutta hannasin ja päädyin tähän varmaan valintaan :)
 Haluaisin tehdä tälläisen myös nyt siitä merinovillasta, mutta tämän vuoden tarjolla olevat kuosit eivät oikein lämmittäneet mieltä. Perinteisen kaavan mukaan käy kuitenkin niin, että siinä vaiheessa kun lämpenen niille, niin kaikki villat on jo myyty loppuun....Ensi vuoden projekti siis.