Farkkulaukku

 Sain idean vanhoista farkuista tehtyyn laukkuun facebookista. Olin jo ostamassakin valmista sellaista, mutta sitten kuitenkin jokin laukussa ei miellytänyt omaa silmää. Eihän siinä sitten auttanut kuin lähteä omia liian pieniä ja kuluneita farkkuja tonkimaan ja löytyihän niitä. Erona omassa toteutuksessa verrattuna esikuvaan on, että en laittanut vetokejua laukun suulle ja laukku on kokonaisuudessaan toteutettu molemmin puolin farkkusuikaleista.

 Toiselle puolelle ompelin vanhan taskun, johon mahtuu esim. kännykkä tai muuta rompetta. Toisen puolen pidin  simppelimpänä.

 Vetoketjun sijaan laitoin laukun suulle magneettinepparin. Kokeilin ensin vetoketjunlaittoa, mutta koska yläreunassa on käytetty paksua vyötärökappaletta, en saanut vetoketjua asettumaan nätisti. Purin sen sitten pois ja vaihdoin tähän neppariviritelmään. Sisällä on puuvillavuori ja sisäsaumaan kiinnitin avainklipsin, jotta avaimet eivät pääse tippumaan laukun avoimista reunoista ulos. Tästä tuli oikein kiva pikkunäppärä ja huoleton kesälaukku.

Kokkausta ja kalsareita

 Ruosteessa on koneet ja taidot. Ajattelin tehdä totaalisen ompelutarvikeinventaarion ja hävityksen, mutta innostuinkin sitten vähän ompelemaan löydöksistä.  Viimeksi olen pojalle tehnyt kalsarit varmaan kaksi vuotta sitten, joten kaava olikin todella nafti. Ensimmänen versio lensi roskiin, kun reidet eivär mahtuneet lahkeisiin, vaikka mielestäni isonsin ihan kohtuullisesti vanhaa kaavaa. Toiseen yritykseen lisäsinkin sitten kokoa oikein reilulla kädellä.

 Eipä sitten toimineet koneetkaan. Niin saumuri kuin ompelukonekin katkoi koko ajan lankaa, joten eniten aikaa tässä hommassa meni langoittamiseen ja hermoja söi. Mutta sainpahan aikaiseksi kuitenkin jotain käyttökelpoista. Joskus on vaan niin, että pitäisi tajuta muutaman vastoinkäymisen jälkeen, että tänään ei ole ompelupäivä, mutta ei. Onhan se väkisin vietävä loppuun, minkä on aloittanut.

 Vähän väriä kalsarit saivat turkoosista terenauhasta, jollaista en ollutkaan vielä kalsareihin kokeillut ja raikkaan vihreästä vyötärökuminauhasta. Ehkäpä pyöräytän vielä kalsarit jos toisetkin, ennen kuin viskaan kankaat mäkeen.

Kun nämä perinteiset ompeluhommat eivät oikein luistaneet eikä innostaneet, niin siirryin sitten keittiön puolelle. Aivan uusi aluevaltausyritys minulle. Ei ole koskaan innostaneet kokkaushommat missään määrin, mutta nyt inspiroiduin kollegani suosittelemasta Pho-keitto-ohjeesta. Heti lähdin liikkeelle 2 tunnin (!) valmistusajan vaativasta ohjeesta. Intoa puhkuen kävin reseptin kimppuun. Alkuvuodesta tehdyltä Aasian matkalta jäi mieleen hyvät nuudelikeitot, joten toiveena oli saada ainakin lähes yhtä hyvää itsetekemänä. Yllättävää kyllä, ruoanlaitto tuntui ainakin nyt ihan kivalta!

 Osa syy innokkuuteen saattoi olla ihan vaan sellainen asia, että raaka-aineet olivat visuaalisesti  niin kauniita ja vihreää (lempiväriäni) riitti. Punaviinilasillisella ja hyvällä taustamusiikillakin saattoi olla  osuutta asiaan.... Anyway, hyvää tuli ja kelpasi kaikille läsnäolijoille. Lapsikaan ei yllättää kyllä natissut mitään rehujen määrästä vaan pisteli niitä tyytyväisenä suuhunsa. Kyseessä saattoi toki olla myös miehen ja pojan salajuoni esittää iloista ja tyytyväistä, jotta äiti edes joskus osallistuisi ruoanlaittoon.  Ja saattaahan tässä käydä vielä niin, että ompelukoneet saavat jäädä rauhassa ruostumaan ja keittiö kutsuu! Niinpä  niin.  In your dreams...............

Pirunpelto

Vihdoin taas ompelin itselleni jotain. Vaikka nättejä kankaita on ollut tarjolla, mikään niistä ei ole kuitenkaan tuntunut omalta. Nyt sitten tilasin kuosiverstaalta kahta mustavalkoista joustocollegea: isoa aaltoa ja tätä pirunpeltoa. Ensisijainen ajatus oli tehdä tämän mallinen tunika siitä aallosta, mutta se kangas jäi nyt kuitenkin kaappiin muhimaan ja odottamaan parempia aikoja.

Sen verran taukoa on ollut näissä vaateompeluissa ja erityisesti vapaassa kaavoittamisessa, että kankaan leikkaaminen suorastaan jännitti. Vaikkei malli olekaan kovin haastava, niin silti pelkäsin, ettei se sitten valmiina istu päälle ollenkaan, mutta onneksi toisin kävi. Tykkään kovasti tästä rennosta mallista ja varmasti teen vielä myöhemmin samanlaisen jostain toisesta kankaasta. Ehkäpä sitten siitä aallosta.

Kylkeen ompelin vielä mustasta nahasta rannelaukun. Nahka on löytö Eurokankaan vuotalaatikosta ja mielestäni se on tosi hauska. Kuviomaailmaltaan aivan samaa tunikan kanssa.

Uutta virtaa

 No huh huh. Onko siitä tosiaan jo 4 kuukautta, kun viimeksi jotain postasin? Kovasti näyttää siltä, että viimeksi heinäkuussa olen tänne jotain laittanut. No eipä siinä mitään, todellista matalalentoa on kyllä jo pidemmän aikaa ollut näissä käsityöhommissa. Ei ole vain huvittanut eikä edes oikein jaksanut. Saumurikin on rikki ja sitä sun tätä. Tämän viikonlopun olen kuitenkin pyhittänyt yksin ja ainoastaan uudelle tekniikalle laukkupahvin parissa ja todella kivaa on ollut. Eikä edes väsytä!

 Aluksi tein suojakotelon uudelle lelulleni ja aarteelleni Lenovo yoga bookille. Pienikokoiselle ja näppärälle tietokoneelle. Tämän vuoden ajan haaveilemani masiinan kotiuduttua, oli oikeus ja kohtuus tehdä sille ansaittu pesä. Melkeinpä onnenkantamoisella, tuli siitä just eikä melkein oikean kokoinen. Kone istuu todella napakasti koteloon, eikä heilu tai hölsky.

 Taakse tein vuoritetun taskun piirroslehtiölle ja kynälle. Samalla siinä säilytettävä lehtiö antaa lisätukea ja -ryhtiä.

 Lisäksi tein silmälasikotelon samaisesta laukkupahvista. Käyttämällä kahta erivahvuista pahvia kotelosta tuli todella jämäkkä ja suojaa hyvin laseja. Tästä harjoitteluversiosta tuli aika tilava, joten aion vielä  muokata mallia pienemmäksi. Ainakin omat hengettömät silmälasini tuntuvat kovin pieniltä kotelon sisällä. Tosin tänne mahtuu nyt niin luku- kuin aurinkolasinikin yhtä aikaa! Ei yhtään hullumpaa :)

 Kyllä tämä puuhastelu on todellakin rentouttavaa. Pitkän päivän jälkeen olen pirteämpi kuin pitkään aikaan!

Ruma ankanpoikanen

 Kävin tänään töiden jälkeen  ostoksilla ja nämä kaksi toisiinsa mätsäävää mokkaunelmaa saivat silmäni hohtamaan innosta ja ihastuksesta!

 No joo. Kyllähän toista piti pikkuisen tuunata, että setistä tuli täydellinen. Ihanat Calou Louise strassikengät löytyivät Country Whitestä ja henkeäsalpaajan kauhean kamala mokkapusakka vai mikäli lie, puolestaan kirpputorilta. Olin  puolimasentuneena jo poistumassa kirppikseltä  kun mitään ei löytynyt, mutta sitten silmiin osui tuo pusero. Fiskarsin kuvat alkoivat vilisemään silmissä, enkä malttanut odottaa, päästäkseni leikkelemään löydön ihan uuteen uskoon.

 Ja kyllähän tuo pusakka ihan hirveältä näytti vielä kotihenkarissakin.... Koska ihmeessä tälläisia luomuksia on ollut liikkeellä? Joku on joka tapauksessa nähnyt joskus kauhean vaivan tikkauksessa, joten onhan se oikeus ja kohtuus, että  työ saa vielä uuden mahdollisuuden. Purkuvaiheessa aloin epäilemään nimittäin tätä jonkun itse tekemäksi, sillä saumat ja huolittelu oli melko heppoiset eikä tuotelappua löytynyt.

 Minut tuunaus sai joka tapauksessa oikein iloiseksi ja ompelinkin innoissani laukun välittömästi kotiin palattuani, Sisälle en laittanut erillistä taskua, mutta avainklipsin kyllä. Vuorikangas on myös kierrätetty pusakasta, koska mallailuiden jälkeen mikään kotoa valmiiksi löytyvä kangas ei sopinut yhtä hyvin kokonaisuuteen.

 Ja nyt kun mulla on päällä joku höyhenmania, niin pitihän sitä tehdä velä tuollainen irroitettava koriste!

 On ne vaan niin kivat yhdessä!

 Ja nämä kengät <3

Miten tässä nyt näin kävi?

Ei kuviota, ei retroa eikä ainakaan inhokkiani sinistä! Mutta miten tässä nyt näin kävi? Tuli kaikkea mitä ei pitänyt ja silti niin kiva.

En ole oikein innostunut  mistään kankaasta pitkään aikaan ja omat ompeluksetkin ovat alkaneet kyllästyttämään. Toinen ongelma on ollut tyylikriisi, kun oikein mikään ei ole tuntunut omalta. Kevään ajan turvauduinkin kaupan valikoimaan ja valmisvaatteet tuntuivat suorastaan virkistävältä vaihtoehdolta. Mutta kai se on tuo kesä (mikä kesä?!?), joka sai taas ajatukset muuhun suuntaan. Yllättävintä tässä kangasvalinnassa, joka innosti taas ompelemaan, on tuo sininen väri.  Ei  ole kyllä sininen ollut koskaan mieleeni. Saattaa  taas  kerran olla joku ikäjuttu, joka saa tykkäämään tästä väristä. Mene ja tiedä.....

Sen verran pitkä luova tauko ehti tässä vaateompelussa olemaan, että hieman jännitti osaako sitä enää mitään kaavaa muokata itselleen sopivaksi. Mallin lähtökohtana oli Onion 2035 yläosa. Alaosa on vapaalla kädellä kauhun sekaisin tuntein muotoonleikattu varmana siitä, että pieleen menee. Huh, mikä helpotus, kun lopputulos olikin ihan kohtuullinen. Kaava on siis pääosin oma sovellus. Kangas Verson puodin Ruusuhuivi -trikoo. (väri : valtameri)

Nyt tuntuu, että malli on sen verran kiva, että täytyy piirtää kaava muistiin. Taidan tehdä toisenkin samanlaisen, jostain toisesta kankaasta. Ehkä peräti kohta vuoden kaapissa hillotusta valkomustasta Vimman lettitrikoosta! ( Kyseinen kuosi taitaa vaan olla kyllä jo förbi....)

Lokeroita

Täällä blogissa on nykyään vähän hiljaisempaa. Vaateompelu on jäänyt vähäisemmälle, kun lapsen kohdalla olemme saavuttaneet sen pisteen, että nämä äidin ompelut ei tällä hetkellä ainakaan kauheasti innosta. Itsellenikään en toistaiseksi juurikaan ompele, kun on luova tauko menossa :) Aika ja innostus menee tällä hetkellä kaikenlaisten laukkujen ja pussukoiden tekoon. Jos niitä haluat seurata, niin työt löytyvät facebookista HEIMOI -sivultani. Osa on myynnissä toiminimeni alla. Toki tulen tännekin vielä postamaan, mutta aikaisempaa rauhallisemmalla tasolla.

 Tässä  on uusin kokeiluni lokeropussukasta kaiken sälän säilyttämiseen. Tämä on noin 30cm leveä ja ihan täydellistä käyttötarkoitusta en ole vielä keksinyt. Sen sijaan ajattelin tehdä tämän vielä puolet kapeampana ja useammalla vetoketjutaskulla.. Samoin muuttaisin tuota päällivetoketjuhässäkkää erilaiseksi. Tässä on kyllä potentiaalinen aihio jatkoprojekteihin.

Kehyslaukkuja yli oman tarpeen

No nyt on puuhasteltu kehyslaukkuja yli oman tarpeen. Jos haluat yhden itsellesi osallistu arvontaan täällä https://www.facebook.com/k.heimoi/  Arvonta suoritetaan kyseisellä sivulla sunnuntaina 19.3.17 klo 19