Kokkausta ja kalsareita

 Ruosteessa on koneet ja taidot. Ajattelin tehdä totaalisen ompelutarvikeinventaarion ja hävityksen, mutta innostuinkin sitten vähän ompelemaan löydöksistä.  Viimeksi olen pojalle tehnyt kalsarit varmaan kaksi vuotta sitten, joten kaava olikin todella nafti. Ensimmänen versio lensi roskiin, kun reidet eivär mahtuneet lahkeisiin, vaikka mielestäni isonsin ihan kohtuullisesti vanhaa kaavaa. Toiseen yritykseen lisäsinkin sitten kokoa oikein reilulla kädellä.

 Eipä sitten toimineet koneetkaan. Niin saumuri kuin ompelukonekin katkoi koko ajan lankaa, joten eniten aikaa tässä hommassa meni langoittamiseen ja hermoja söi. Mutta sainpahan aikaiseksi kuitenkin jotain käyttökelpoista. Joskus on vaan niin, että pitäisi tajuta muutaman vastoinkäymisen jälkeen, että tänään ei ole ompelupäivä, mutta ei. Onhan se väkisin vietävä loppuun, minkä on aloittanut.

 Vähän väriä kalsarit saivat turkoosista terenauhasta, jollaista en ollutkaan vielä kalsareihin kokeillut ja raikkaan vihreästä vyötärökuminauhasta. Ehkäpä pyöräytän vielä kalsarit jos toisetkin, ennen kuin viskaan kankaat mäkeen.

Kun nämä perinteiset ompeluhommat eivät oikein luistaneet eikä innostaneet, niin siirryin sitten keittiön puolelle. Aivan uusi aluevaltausyritys minulle. Ei ole koskaan innostaneet kokkaushommat missään määrin, mutta nyt inspiroiduin kollegani suosittelemasta Pho-keitto-ohjeesta. Heti lähdin liikkeelle 2 tunnin (!) valmistusajan vaativasta ohjeesta. Intoa puhkuen kävin reseptin kimppuun. Alkuvuodesta tehdyltä Aasian matkalta jäi mieleen hyvät nuudelikeitot, joten toiveena oli saada ainakin lähes yhtä hyvää itsetekemänä. Yllättävää kyllä, ruoanlaitto tuntui ainakin nyt ihan kivalta!

 Osa syy innokkuuteen saattoi olla ihan vaan sellainen asia, että raaka-aineet olivat visuaalisesti  niin kauniita ja vihreää (lempiväriäni) riitti. Punaviinilasillisella ja hyvällä taustamusiikillakin saattoi olla  osuutta asiaan.... Anyway, hyvää tuli ja kelpasi kaikille läsnäolijoille. Lapsikaan ei yllättää kyllä natissut mitään rehujen määrästä vaan pisteli niitä tyytyväisenä suuhunsa. Kyseessä saattoi toki olla myös miehen ja pojan salajuoni esittää iloista ja tyytyväistä, jotta äiti edes joskus osallistuisi ruoanlaittoon.  Ja saattaahan tässä käydä vielä niin, että ompelukoneet saavat jäädä rauhassa ruostumaan ja keittiö kutsuu! Niinpä  niin.  In your dreams...............

Startti vuoteen 2017

 Uuden vuoden starttina Koot.fi räsytrikoosta paita ja kuvion inspiroimana tämän talven ensimmäiset villasukat. Hieman joutui tuunaamaan kangastusseilla kankaan väritystä, jotta tuli mieleinen. Kangasta jäi vielä ja vois vaikka sitäkin väritellä.

 Mallina ihan peruspertsaa ilman kommervenkkejä, mutta näitä peruspatojahan aina tarvitsee.

 Taas kerran täytyy todeta, että neulominen ei ole minun juttu. Parin vuoden tauon jälkeen kun alkaa sukkia tekemään, niin onhan se aika hidasta puuhaa. Viikko kun on piiiitkä aika!  Lopputuloskin on melkolailla sutta ja sekundaa, joten ei tämäkään kerta ollut kovin inspitoiva. Toisekseen valitsin Nalle- langan, joka on  tosi lirua. Jos vielä erehdyn puuhastelemaan, niin valitsen kyllä paksun villalangan.

Pokeball

 Pojan sairauslomapäivää viettäessä jäi itsellekin taas vähän ompeluaikaa. Toisen nukkuessa oli hyvä vähän surautella ja jotain kivaa sellaista. Yhdet Rush -kaverisynttäritkin kun jäävät tältä päivältä lapselta väliin, niin yksi lohtupaita on aina paikallaan.

 Vaikka Pokemon -jutut taitaa olla monella jo menneen talven lumia, niin meillä se on vasta melko uusia juttu. Peli on ollut käytössä vasta reilun kuukauden, joten intoa vielä riittää. Ja kun pitkään aikaan en ole applikoinut, niin tässä oli hyvä aihe siihenkin tarkoitukseen. Noshin raitatrikoo onkin  ehtinyt marinoitua kaapissa jo onkin aikaa, joten vihdoin hyötykäyttöön sekin.

 Nyt sitten arvoitukseksi jääkin, mikäs pokemon pallosta paljastuukaan?!

Pupujemma

Ekan kierroksen pupujemmaa missasin, toisella yrittämällä tärppäsi. Sitten tulikin pulma miten sitä käyttäisin. Vaikka kuosi on hauska ja mustavalkoinen, en nähnyt siitä vaatetta itselleni, jota kodin ulkopuolella käyttäisin. Sitten alkoi epäilyttämään, miten poikani siihen suhtautuisi. Vastaus oli vaimea: ihan kiva.....

Sitten muistin, että minullahan on jäljellä vielä Verson puodin farkkutrikootakin. Siitä saikin sitten hyvät tehosteet tarpeeksi poikamaiseen lopputulokseen ja  nyt vastaanotto sekä käyttöaste on tosi hyvä!

Ensikertalaisena kyynärpaikkakokelaana laitoin ne väärään paikkaan. Ensi kerralla muistan sijoittaa ne taaemmaksi hihakappaleelle enkä keskelle :)  Nyt en lähde kyllä purkamaan....

Uuteen nousuun?

 Luovan tauon jälkeen pääsin taas sorvin ääreen. Hetkeen ei ole huvittanut ommella, kuvata saatikka postata. Mikään ei ole oikein inspiroinut, vaikka ihania uusia kankaita onkin taas kauppoihin tullut. Uuden nousun ompelukauteen aloitin kauan kaapissa hillotulla raitakankaalla sekä uusiokäytetyllä Verson Puodin pitkät piuhat- kankaalla. Tein noin vuosi sitten itselleni tunikan tuosta pitkät piuhat kankaasta, mutta käyttämättä jäi. Niinpä nyt sitten leikkelin tunikan uuteen uskoon poikaa varten.

 Tästä tuli tälläinen rento kotiasu. Toki pusero sopii koulukäyttöönkin. Nyt vain toivon, että ompeluinto tästä taas paranee :)

Tässä samalla olen ajatellut ihan uutta ompelumerkkiäkin, josko se antasi uutta intoa. Se saattaisi näyttää tältä

Jotain uutta, jotain vanhaa

 Tämä on pojan kanssa yhteistyössä toteutettu pusero isänsä vanhasta hupparin jäämistä. Tummansiniset osat ovat kierrätettyjä, luonnonvalkoinen college ja mikkikuviot uusia. Nuo Mikki Hiiri -jutut olivat täysin lapsen idea ja hyvä idea olikin!

Pinkkiä pinkkiä

 Pinkkiä sen olla pitää! Tämä postaus tulee hieman jälkijunassa, kun oli jäänyt pyörimään tuonne luonnoksiin. Mutta eihän se mitään, aina voi muistella kesää. Tässä kuitenkin kummityttöni isosiskolle puuhasteltu setti lempivärissä. Muuten kiva, mutta takaiskuna se, että froteehousut kutittaa....

 Taskullinen tunikapaita Robert Kaufmanin trikoosta ja housut Metsolan froteesta. Molemmat ainakin vuoden kaapissa  hillottuja. Kaava hätäpäissä kyhätty, mutta onneksi onnistunut ja oikean kokoinen.

Kyllä, se on myky!

 Olin jo varma, että applikontihommat ovat jo osaltani ohi. mutta tulipa nyt kuitenkin tehtyä pojalle Kung fu panda paita. Voin kertoa, että tällä kertaa koko projekti oli yhtä tuskien taivalta. Ihan alkuun tein KAKSI (!) kertaa liian pienen etukappaleen ja tuo applikointikan ei oikein sujunut. Onneksi kuitenkin lopputulos näyttää ihan kohtuulliselta, vaikka raakileena oli kyllä kaikkea muuta kuin vakuuttava.

  Värityksen ja palojen asettelun kanssa joutui pähkäilemään enemmänkin, kun tuhlasin kanssa kiitettävästi tuossa alkutunaroinnissa. Mutta ihan kiva täsätä kuitenkin tuli,  ja pääasiahan se on, että poika tykkää!

Selinalle

Kummityttö oli pitkästä aikaa kylässä, joten pitihän sitä jotain ommella. Mekon kaava on sama (perus liivimekko jostain vanhasta Ottobre -lehdestä), jota olen käyttänyt hänen yksivuotismekossaan. Nyt vain matkan varrella aina sitä hieman isontaen ja muunnellen. Olen niin laiska jäljentämään kaavoja, että helpoimmaksi tieksi omalla kohdallani olen todennut sen, että yksi peruskaava riittää. Siitä sitten vaan tehdään eri kokoisia ja - mallisia muunnelmia. Suht simppelit vaatteet onnistuvat näin.

Koska joudun tekemään aina vaatteet "etänä" ilmoitettujen mittojen mukaan, niin onhan näissä aina se jännitys, että sopiiko vaate ollenkaan. Sen takia yleensä teen kaiken ehkä vähän ylisuurena, ettei ainakaan pieni olisi ja lapsethan kasvaa aina :)

Mekon yläosa on Verson puodin Piknik, alaosa EK:n trikoota, joka jäi yli omasta Pyryharakka paidasta. Pitsi ostettu ihan tätä mekkoa varten Keravan Tyykipuodista. Leggarit valkoisesta perustrikoosta. Kuvassa mekon alla on valkoinen t-paita.