Kokkausta ja kalsareita

 Ruosteessa on koneet ja taidot. Ajattelin tehdä totaalisen ompelutarvikeinventaarion ja hävityksen, mutta innostuinkin sitten vähän ompelemaan löydöksistä.  Viimeksi olen pojalle tehnyt kalsarit varmaan kaksi vuotta sitten, joten kaava olikin todella nafti. Ensimmänen versio lensi roskiin, kun reidet eivär mahtuneet lahkeisiin, vaikka mielestäni isonsin ihan kohtuullisesti vanhaa kaavaa. Toiseen yritykseen lisäsinkin sitten kokoa oikein reilulla kädellä.

 Eipä sitten toimineet koneetkaan. Niin saumuri kuin ompelukonekin katkoi koko ajan lankaa, joten eniten aikaa tässä hommassa meni langoittamiseen ja hermoja söi. Mutta sainpahan aikaiseksi kuitenkin jotain käyttökelpoista. Joskus on vaan niin, että pitäisi tajuta muutaman vastoinkäymisen jälkeen, että tänään ei ole ompelupäivä, mutta ei. Onhan se väkisin vietävä loppuun, minkä on aloittanut.

 Vähän väriä kalsarit saivat turkoosista terenauhasta, jollaista en ollutkaan vielä kalsareihin kokeillut ja raikkaan vihreästä vyötärökuminauhasta. Ehkäpä pyöräytän vielä kalsarit jos toisetkin, ennen kuin viskaan kankaat mäkeen.

Kun nämä perinteiset ompeluhommat eivät oikein luistaneet eikä innostaneet, niin siirryin sitten keittiön puolelle. Aivan uusi aluevaltausyritys minulle. Ei ole koskaan innostaneet kokkaushommat missään määrin, mutta nyt inspiroiduin kollegani suosittelemasta Pho-keitto-ohjeesta. Heti lähdin liikkeelle 2 tunnin (!) valmistusajan vaativasta ohjeesta. Intoa puhkuen kävin reseptin kimppuun. Alkuvuodesta tehdyltä Aasian matkalta jäi mieleen hyvät nuudelikeitot, joten toiveena oli saada ainakin lähes yhtä hyvää itsetekemänä. Yllättävää kyllä, ruoanlaitto tuntui ainakin nyt ihan kivalta!

 Osa syy innokkuuteen saattoi olla ihan vaan sellainen asia, että raaka-aineet olivat visuaalisesti  niin kauniita ja vihreää (lempiväriäni) riitti. Punaviinilasillisella ja hyvällä taustamusiikillakin saattoi olla  osuutta asiaan.... Anyway, hyvää tuli ja kelpasi kaikille läsnäolijoille. Lapsikaan ei yllättää kyllä natissut mitään rehujen määrästä vaan pisteli niitä tyytyväisenä suuhunsa. Kyseessä saattoi toki olla myös miehen ja pojan salajuoni esittää iloista ja tyytyväistä, jotta äiti edes joskus osallistuisi ruoanlaittoon.  Ja saattaahan tässä käydä vielä niin, että ompelukoneet saavat jäädä rauhassa ruostumaan ja keittiö kutsuu! Niinpä  niin.  In your dreams...............

Startti vuoteen 2017

 Uuden vuoden starttina Koot.fi räsytrikoosta paita ja kuvion inspiroimana tämän talven ensimmäiset villasukat. Hieman joutui tuunaamaan kangastusseilla kankaan väritystä, jotta tuli mieleinen. Kangasta jäi vielä ja vois vaikka sitäkin väritellä.

 Mallina ihan peruspertsaa ilman kommervenkkejä, mutta näitä peruspatojahan aina tarvitsee.

 Taas kerran täytyy todeta, että neulominen ei ole minun juttu. Parin vuoden tauon jälkeen kun alkaa sukkia tekemään, niin onhan se aika hidasta puuhaa. Viikko kun on piiiitkä aika!  Lopputuloskin on melkolailla sutta ja sekundaa, joten ei tämäkään kerta ollut kovin inspitoiva. Toisekseen valitsin Nalle- langan, joka on  tosi lirua. Jos vielä erehdyn puuhastelemaan, niin valitsen kyllä paksun villalangan.

Pokeball

 Pojan sairauslomapäivää viettäessä jäi itsellekin taas vähän ompeluaikaa. Toisen nukkuessa oli hyvä vähän surautella ja jotain kivaa sellaista. Yhdet Rush -kaverisynttäritkin kun jäävät tältä päivältä lapselta väliin, niin yksi lohtupaita on aina paikallaan.

 Vaikka Pokemon -jutut taitaa olla monella jo menneen talven lumia, niin meillä se on vasta melko uusia juttu. Peli on ollut käytössä vasta reilun kuukauden, joten intoa vielä riittää. Ja kun pitkään aikaan en ole applikoinut, niin tässä oli hyvä aihe siihenkin tarkoitukseen. Noshin raitatrikoo onkin  ehtinyt marinoitua kaapissa jo onkin aikaa, joten vihdoin hyötykäyttöön sekin.

 Nyt sitten arvoitukseksi jääkin, mikäs pokemon pallosta paljastuukaan?!

Pupujemma

Ekan kierroksen pupujemmaa missasin, toisella yrittämällä tärppäsi. Sitten tulikin pulma miten sitä käyttäisin. Vaikka kuosi on hauska ja mustavalkoinen, en nähnyt siitä vaatetta itselleni, jota kodin ulkopuolella käyttäisin. Sitten alkoi epäilyttämään, miten poikani siihen suhtautuisi. Vastaus oli vaimea: ihan kiva.....

Sitten muistin, että minullahan on jäljellä vielä Verson puodin farkkutrikootakin. Siitä saikin sitten hyvät tehosteet tarpeeksi poikamaiseen lopputulokseen ja  nyt vastaanotto sekä käyttöaste on tosi hyvä!

Ensikertalaisena kyynärpaikkakokelaana laitoin ne väärään paikkaan. Ensi kerralla muistan sijoittaa ne taaemmaksi hihakappaleelle enkä keskelle :)  Nyt en lähde kyllä purkamaan....

Uuteen nousuun?

 Luovan tauon jälkeen pääsin taas sorvin ääreen. Hetkeen ei ole huvittanut ommella, kuvata saatikka postata. Mikään ei ole oikein inspiroinut, vaikka ihania uusia kankaita onkin taas kauppoihin tullut. Uuden nousun ompelukauteen aloitin kauan kaapissa hillotulla raitakankaalla sekä uusiokäytetyllä Verson Puodin pitkät piuhat- kankaalla. Tein noin vuosi sitten itselleni tunikan tuosta pitkät piuhat kankaasta, mutta käyttämättä jäi. Niinpä nyt sitten leikkelin tunikan uuteen uskoon poikaa varten.

 Tästä tuli tälläinen rento kotiasu. Toki pusero sopii koulukäyttöönkin. Nyt vain toivon, että ompeluinto tästä taas paranee :)

Tässä samalla olen ajatellut ihan uutta ompelumerkkiäkin, josko se antasi uutta intoa. Se saattaisi näyttää tältä

Jotain uutta, jotain vanhaa

 Tämä on pojan kanssa yhteistyössä toteutettu pusero isänsä vanhasta hupparin jäämistä. Tummansiniset osat ovat kierrätettyjä, luonnonvalkoinen college ja mikkikuviot uusia. Nuo Mikki Hiiri -jutut olivat täysin lapsen idea ja hyvä idea olikin!

Kyllä, se on myky!

 Olin jo varma, että applikontihommat ovat jo osaltani ohi. mutta tulipa nyt kuitenkin tehtyä pojalle Kung fu panda paita. Voin kertoa, että tällä kertaa koko projekti oli yhtä tuskien taivalta. Ihan alkuun tein KAKSI (!) kertaa liian pienen etukappaleen ja tuo applikointikan ei oikein sujunut. Onneksi kuitenkin lopputulos näyttää ihan kohtuulliselta, vaikka raakileena oli kyllä kaikkea muuta kuin vakuuttava.

  Värityksen ja palojen asettelun kanssa joutui pähkäilemään enemmänkin, kun tuhlasin kanssa kiitettävästi tuossa alkutunaroinnissa. Mutta ihan kiva täsätä kuitenkin tuli,  ja pääasiahan se on, että poika tykkää!

Pippuria

  Pitihän sitä kokeilla tätä Noshin uutta pippuricollegea. Nyt kun lämpö meni ja sade tuli, niin tämän setin työstäminen oli enemmän kuin ajankohtaista. Itse viehätyin enemmän kankaan virallisesta nurjasta puolesta, joka on ihanan eläväinen kohoraitoineen. Vaikka collegetakki on yksinkertainen ilman vuorta, näyttää se silti huolitellulta pinnan elävyyden vuoksi. Jopa mustalla langalla tehdyt saumuroinnit ja vetoketjun huolittelu  hukkuvat lähes näkymättömiin kankaan mustalla puolella.

Takissa olen käyttänyt kankaan siis nurinpäin, mutta housut tehty sitten taas virallinen oikeapuoli ulospäin.  Jos tuota nurjaa puolta haluaa käyttää niin, että raidat tulevat suoraan, täytyy kappaleet leikata kankaasta hieman vinoon. Tämä vaikuttaa jonkin verran kankaan kulutukseen, mutta onni onnettomuudessa olin kerrankin tilannut kangasta reilusti, enkä vain sitä just tarvittavaa määrää.

 Housujen lahkeet ovat vielä viimeistelemättä, kun en osaa päättää jätänkö niihin käänteet vai en, mutta ehtiihän tuon päätää myohemminkin.

 Setin täydentämiseksi vielä Noshin valkoisesta tähtikuvioisesta flameesta t-paita. Tästä vaaleasta flameesta himoittaisi tehdä itsellekin jotain kesäistä .)

Pikkusen vielä

Vähiin ovat jäänet omalle pojalle ompelemiset. Nyt kolmannen luokan lähestyessä oma maku näyttää vahvistuvan ja urheiluvaatetta sen olla pitää. Jotain kuitenkin täytyy saada tehdä! Muutaman t-paidan olen ommellut ja tälläiset vedenturkoosit lökäpöksyt, jotka luonnollisestikin ovat ihan vauvanväriset. Vähäiselle käytölle taitavat siis jäädä...

Housut ovat Noshin collegea ja paitatrikoo Paapiin. Itse tykkään kyllä kovasti näistä väreistä. Huosuissa on korkea raidallinen resorivyötärö.

Housujen toiseksi kaveriksi Noshin tiikeritrikoosta paita. Yhden pitkähihaisen olen samasta kankaasta ommellut ja se kyllä harmaantui pesussa. Täytyy olla tämän kanssa nyt tarkempi ja muistaa pestä valkopyykkiaineella.