Hyvää joulua!

Herkkua mulle

Ai että olen tyytyväinen. Kovan työn, tuskan ja vastoinkäymisten jälkeen valmistui kuin valmistuikin omannäköinen laukku. Tälläiset tarkkuutta vaativat työt eivät ole ominta minääni. Yleensä kun en mittanauhaa käytä enkä nuppineuloja vaan ompelen silmämääräisellä hahmottamisella ja näppituntumalla. Tässä laukkuun tuleva tukirauta (joka ei luonnollisestikaan jousta)  määrittää niin tarkasti  laukun ja erityisesti saumanvaran leveyden, ettei siitä voi joustaa.  Muutaman hutilaukun  ehdin jo tehdä, ennen kuin nöyrryin ja ymmärsin, että tässä ei toimi mututuntuma ja vähän sinnepäin.

Koristekukat ovat irrotettavissa ja siten vaihdettavissa mielialan mukaan. (vertaa kahta ensimmäistä kuvaa)Mikäli ei ole sitten yhtään kukkaistuulella, niin voi ne ottaa kokonaankin pois. Mietintämyssyn alla vielä on mitä muuta niiden paikoille voisi laittaa tai voisiko niitä ihan hyötykäyttää.

Laukun suulla oleva tukirauta antaa omanlaista muotoa ja ryhtiä. Se myös helpottaa aukinaisen laukun pysymistä ryhdikkäästi pystyssä. Vetoketjun on oltava rautaa pidempi, jotta laukun saa kokonaan auki. Tähän malliin laitoin kaksi sisätaskua (nepparilla olevan sekä avotaskun) vuoreen ja yhden ulkopuolelle. Ulkotasku antoikin omat haasteensa sitten kantokahvojen sijoittamiselle.

Materiaalina laukussa on keinonahkaa, mutta muovisuuden ansiosta ompelu ei ollut hankalaan paksuissakaan kohdissa. Samasta materiaalista tein myös laukkuun sopivan säädettävän olkahihnan. Laukkua voi siis kätevästi kuljettaa niin olalla kuin olan ylikin. Sen verran kiitollinen lopputulos tuli, että varmasti jää taas levy päälle ja uusia versioita taitaa tulla kohta kuin sieniä sateella.

Pokeball

 Pojan sairauslomapäivää viettäessä jäi itsellekin taas vähän ompeluaikaa. Toisen nukkuessa oli hyvä vähän surautella ja jotain kivaa sellaista. Yhdet Rush -kaverisynttäritkin kun jäävät tältä päivältä lapselta väliin, niin yksi lohtupaita on aina paikallaan.

 Vaikka Pokemon -jutut taitaa olla monella jo menneen talven lumia, niin meillä se on vasta melko uusia juttu. Peli on ollut käytössä vasta reilun kuukauden, joten intoa vielä riittää. Ja kun pitkään aikaan en ole applikoinut, niin tässä oli hyvä aihe siihenkin tarkoitukseen. Noshin raitatrikoo onkin  ehtinyt marinoitua kaapissa jo onkin aikaa, joten vihdoin hyötykäyttöön sekin.

 Nyt sitten arvoitukseksi jääkin, mikäs pokemon pallosta paljastuukaan?!

Kyllä näkyy

Vähän uusia tuulia olen kaipaillut näihin ompeluhommiin. Laukuista en ole oikein aikaisemmin innostunut, kun ne ovat vaikuttaneet kovin työläiltä, mutta ehkä oli jo aika kokeilla niitäkin. Tälläinen ensimmäinen harjoitteluversio on tehty Koot:in kesäpäivä joustocollegesta, jonka kaksipuolisen liimakankaan ja puuvillan avulla sain tarpeeksi jämäkäksi laukkua varten

 Laukun kantokahvat ja olkahihna ovat Marimekon heijastinhihnaa, joten laukku ajaa samalla heijastimen virkaa. Tuo pidempi olkahihna on irroitettavissa, joten sitä ei tarvitse mukanaan raahata, jos ei ole tarvetta ( ja on siten kierrätettävissä kaikissa tulevissa laukuissani!) . Laukku on vuoritettu mustavalkoisella pilkkukankaalla ja nyt täytyy myöntää, että niin malttamaton olin ssadakseni tietää miltä valmis laukku näyttää, etten malttanut keskittyä sisätaskuihin ja sen semmoisiin. Laitetaan ja keskitytään niihin siten seuraavassa versiossa :)