Herkkua mulle

Ai että olen tyytyväinen. Kovan työn, tuskan ja vastoinkäymisten jälkeen valmistui kuin valmistuikin omannäköinen laukku. Tälläiset tarkkuutta vaativat työt eivät ole ominta minääni. Yleensä kun en mittanauhaa käytä enkä nuppineuloja vaan ompelen silmämääräisellä hahmottamisella ja näppituntumalla. Tässä laukkuun tuleva tukirauta (joka ei luonnollisestikaan jousta)  määrittää niin tarkasti  laukun ja erityisesti saumanvaran leveyden, ettei siitä voi joustaa.  Muutaman hutilaukun  ehdin jo tehdä, ennen kuin nöyrryin ja ymmärsin, että tässä ei toimi mututuntuma ja vähän sinnepäin.

Koristekukat ovat irrotettavissa ja siten vaihdettavissa mielialan mukaan. (vertaa kahta ensimmäistä kuvaa)Mikäli ei ole sitten yhtään kukkaistuulella, niin voi ne ottaa kokonaankin pois. Mietintämyssyn alla vielä on mitä muuta niiden paikoille voisi laittaa tai voisiko niitä ihan hyötykäyttää.

Laukun suulla oleva tukirauta antaa omanlaista muotoa ja ryhtiä. Se myös helpottaa aukinaisen laukun pysymistä ryhdikkäästi pystyssä. Vetoketjun on oltava rautaa pidempi, jotta laukun saa kokonaan auki. Tähän malliin laitoin kaksi sisätaskua (nepparilla olevan sekä avotaskun) vuoreen ja yhden ulkopuolelle. Ulkotasku antoikin omat haasteensa sitten kantokahvojen sijoittamiselle.

Materiaalina laukussa on keinonahkaa, mutta muovisuuden ansiosta ompelu ei ollut hankalaan paksuissakaan kohdissa. Samasta materiaalista tein myös laukkuun sopivan säädettävän olkahihnan. Laukkua voi siis kätevästi kuljettaa niin olalla kuin olan ylikin. Sen verran kiitollinen lopputulos tuli, että varmasti jää taas levy päälle ja uusia versioita taitaa tulla kohta kuin sieniä sateella.