Elämäni ensimmäinen ja hyvin hyvin todennäköisesti viimeinen sifongista ompelemani pusero. Kangas oli vain niin kaunis, että oli pakko yrittää. Haastetta todentotta toi se, etten käytä ikinä nuppineuloja. Muut kankaat eivät yleensä tuota ongelmia, mutta tämä sifonki lahti karkuteille niin kaavan kuin saksienkin alta ja varsinkin kun leikkasin taitteelta, niin huh huijaa! Jotta ompelussa ei olisi liian vähän haastetta, niin eihän minulla ollut edes kunnon kaavaa. Korjauksia tuli tehtyä ihan kiitettävästi. Sifongista on lähes mahdotonta purkaa mitään, niin ettei kangas repeisi rikki. Jouduin siis leikkaamaan pois kaikki pilalle menneet saumat. Siksi olikin varsin iloinen yllätys, että pusero ylipäätään mahtui enää korjausten jälkeen päälle!
Kangas oli niin läpukuultavaa, että ompelin tämän kaksinkertaisena. Pyrin jäljittelemään kauluksessa tuollaista vesiputous-tyyppistä ratkaisua. En tiedä kestääkö tämä päivän valon......
Huh, kyllä oli kauhea projekti joustaviin kankaisiin keskittyneelle harrastelijaompelijalle!
Kuvissa ainakin lopputulos näyttää hyvälle.
VastaaPoistaHymyilyttää tuo sun tuskailu, kun justiinsa tällä viikolla työkaverini toi minulle sifonkipaidan korjaukseen. "Pari saumaa oli ratkennut", kuulemma. Ei ne mitään olleet ratkenneet, vaan rispaantuneet. Muutamasta kohdasta siis korjailin ja totesin, että eipä tarvi koskaan ostaa itselle sifonkikangasta työstettäväksi. Tuo kangas oli kaiken muun "hyvän" lisäksi tosi sähköistä.