Asuntomessut 2015

Kävin nyt toisen kerran asuntomessuilla sitten vuoden 2007. Viime kerralla mukaan tarttui hirveä talokuume, jonka seurauksena vimein 2012 rakensimme sen unelmakotimme, jota Hämeenlinnassa niin kovasti ihailimme. Vaikka nyt ei ole rakennuskuumetta päällä, niin lähdin ystäväni seuraksi pällistelemään tarjontaa. Nythän nuo messut olivatkin varsin lähellä ja samalla tuli testattua uusi Pisara-rata.
Yleiskatsauksena voi todeta, että pihakeittiöt,ammeet ja paljut ovat menneen talven lumia. Tilalle ovat tulleet todella isot terassit  (jopa katto- sellaiset) tai parvekkeet lasituksineen ja porealtaineen. Yhtenäistä oli myös se, että kaikissa taloissa keittiö  (joissa saareke vakiovaruste) ja olohuone olivat yhtenäistä tilaa. Lähes poikkeuksettä myös olohuoneessa oli korotettu katto.  Harvoissa wc-tiloissa tai pesuhuoneissa oli enää halogeenispotteja. Tilat oli valaistu epäsuoralla valolla. Tapetitkin ovat förbi. Saunaosastot eivät tarjonneet mitään uutta ja nekin olivat kovin samankaltasia joka asunnossa. Kovasti jäi mietityttämään myös kaikki ne ikkunat ja sisällä käytetyt lasipinnat. Kuka niitä pesee? Varmasti palkattu siivooja. Onhan ne kivan näköisiä, mutta itse tulisin hulluksi kaikkien niiden sormenjälkien kanssa, joita niihin ilmaantuu.
Valtavat ikkunat makuuhuoneissa olivat ihania, mutta käytänössä tuollainen asunto pitäisi olla muualla kuin asuntomessualueella, jossa vastapäätä on naapurin yhtä isot ikkunat tai katu. Epäilen, että monen talon viehattävyys kärsii käytännössä, kun verhot peittävät suurimman osan vuodesta nuo valonlähteet.
Tässä kooste  nyt omaa silmää miellyttävistä näkymistä.

Alkuun Ellen Jokikunnaan sisustama pieni kerrostaloasunto. Itseäni tässä viehättää erityisesti rohkea värien käyttö.  Itse en olisi rohjennut noin voimakasta tapettia valita, mutta onhan se makee. Kivaa on myös se, että tässä ei ole pelattu varman päälle :)

Toinen kiva väripilkahdus löytyi kaksikerroksisesta omakotitalosta. Asunto oli sisustettu pääosin 1950-60 luvun kunnostetuilla huonekaluilla. Tykkäsn tästäkin. Poikkesi yleislinjasta.

Sitten tuleekin sarjatulitusta kauniista ja harmonisista asunnoista. Osa oli niin hienoja, että ne muistuttivat enemmän edustustiloja kuin kotia. Kauniita toki ja tykkäsin kovasti. Niissä näin itseni käyskentelemässä punaviini- tai shampanjalasi kädessä kotelomekko päällä aamusta iltaan Osa oli kodikkaan lämpimiä kaikessa tyylikkyydessään ja niihin olisin voinut muuttaa.

Tässä keittiössä oli ihanan keltainen seinä. Seinä olisi ollut ihan jees, jos se olisi ollut ainoa väriläiskä talossa. Ikävä kyllä kyseinen kohde piti sisällääm kaikki maailman värit lämpimistä kylmiin, että kauheudeltaan en pystynyt edes enempää  ottamaan kuvia :)

Tässä asunnossa kiva yllätys oli vanhempien makuuhuoneen ranskalainen parveke, joka aukesi olohuoneen ylle.

Tässä taas ihana lastenhuoneviritys

Ihana karvainen lepakkotuoli!

 Uutta oli lasiseinin portaikkoon auvautuvat makuu- tai kylpy(!!!)huoneet

Ja tässä hauska terassipöytä

Sitten tämä karsea keltainen ulko-ovi. Tiilerikoti  oli muutenkin ulospäin sen verran kauhea 2000-luvulla rakennetuksi (niin kasaria, kuin olla voi) että sisävisiitti meinasi jäädä väliin. Onneksi kuitenkiin mentiin, sillä sisällä oli aivan ihanaa!! Lisäksi tämä oli ehkä messujen järkevin talo. Yhdessä kerroksessa, tehokkaat 113 neliötä. Todella toimiva.

Ja ei tuo ulkoasu tosiaan kauhean hurmaava ole

Tiukkaa tekee

 Mikä ihme tässä Suttupitsi -kankaassa mättää. Aina kun ompelen tästä kuosista, niin lopputulos on liian pieni tai vähintään nafti. Tälläkin omalla kaavalla olen jo useamman puseron tehnyt menestyksellisesti, mutta kun ei niin ei. Taas jouduin niin moneen kertaan korjaamaan, että väljästä tavoitteesta päädyttiin lähes makkarankuoreen. No ehkä se on vaan vink vink, että olisko aika keventää?

 Väri ja kuosi on joka tapauksessa ihana, joten kyllä tämä syksyn lomareissulle mukaan pakataan. Ja vaikkei pinkki ehkä ole kuulunutkaan kauheasti värivalikoimiini, niin tästä kyllä tykkään. Olisipa vaan onnistunut haluamallani tavalla....

Ja kun tuota tummaa raitaa yritin kohdentaa vatsan kohdalle kaventamaan vyötäröä, niin miten se sitten valahtikin niin, että pötsi oikein korostuu. Jep jep...................kyllä ottaa aivoon!

Welcome Wilson!

Retronukkekuume on päällä. Nyt jo hyvin lyhyen ajan sisällä väsäsin toisen, tällä kertaa adoptiolapsen Wilsonin. Tämä pikkuherra (1970-luvun heikkopeikoksikin luultu) syntyi 22.7.15 ja painaa 628g. Viikko sitten syntyneellä  Peetulla on hetkeksi seuraa veljestään, mutta Wilsonia odottaa   jo uusi koti Saksassa, kunhan paperi- ja kuljetusasiat saadaan kuntoon.

Tästä tuli ehkä vielä suloisempin kuin ensimmäisestä versiosta, joten toivotavasti Wilson on tulevan äitinsä mieleen!

Metsolan popup-myymälän tarjouksesta löytyi mitä retroin kukkabody. Se oli kertakaikkiaan ihan pakko ostaa! Se sopii nukelle niin hyvin :)

Loppuun laitan nyt lupaamani ompeluohjeet niille, jotka Ompeluelämää-ryhmän kautta kaavarinkiin tulivat.

Osat:  1a niska, 1b tukka, 1c kasvot, silmät, nenä
           2a kasvot ja poski   2b sivutukka
           3 korvat
           4 selkä
           5 vatsa ja napa
           6 kädet
           7 jalat
           8 jalkapohjat
           9 pippeli
Kaikkiin osiin tulee lisätä noin 1cm:n saumanvarat.

Ompele jalat, kädet ja korvat kaksinkertaisiksi. Jätä kiinnitysreuna avoimeksi kääntöä ja täyttöä varten. Ompele kämmeniin kaavanmukaiset sisäänotot. Ompele jalkojen saumat merkiviivoihin saakka. Harsi tai kiinnitä neuloin jalkapohjat paikoilleen ja ompele. Jos aiot ommella sormet ja vapaat käsin, täytä rajat täytteellä kokonaan. Jos haluat ommella ne koneella, täytä ensin vain kämmenet sekä jalkapöydät ja ompele sormet ja varpaat ennen lopputäyttöä, Raajat on hyvä täyttää kunnolla, sillä mitä enemmän täytettä niissä on, sitä helpompi varsinkin jalkoja on muotoilla oikean näköisiksi. Alkuvaiheessa ne näyttävät todella epämuodostuneilta, mutta älä luovuta! Kyllä ne siitä muotoutuvat :Huomioi, että täytön jälkeen jalat muotouvat automaattisesti vasemmaksi ja oikeaksi jalaksi. Mikäli haluat tehdä isovarpaasta isomman kuin muista, mallaa ensiksi kumpi jalka on kyseessä :)

Täytä korvat ja ompele kaavanmukaisesti. Ompele pippeli ja täytä kapea osa, Ompele kaavanmukaisesti molemmat poikkiompeleet, täytä isompi osa ja ompele täyttöaukko kiinni.

Ompele vatsakappaleet yhteen ja yhdistä selkäosaan siten, että täyttöaukko jää kaulaan. Täytä vatsa. Jos haluat nukkeen oikean vauvan painoa, piilota vanun sisälle kivi. Itse laitoin nurkinkokoisen pyöreälinjaisen kiven, joka pihalta sattui löytymään. Kiinnitä napa. Voit joko päällystää kankaalla napin tai itse ompelin kankaasta kaksinkertaisen ympyrän oikeat puolet vastakkain, tein toiselle puolelle aukileikkauksen, täytin ja muotoilin paikoilleen. Samanlaisen tein myös nenäksi.

Taita pippeli kaksinkerroin ompeleita pitkin ja kiinnitä paikoilleen. Jos haluat, ompele pyllyyn kaavanmukainen peppuvako.

PÄÄ: ompele 1a+1b+1c yhteen. Jos teet kolmessa osassa, lisää runsaammat saumanvarat. Voit myös leikata yhtenäisen, kaavanmukaisen pääkappaleen ja ommella tukan siihen päälle paikoillee, kuten itse teen poskiosissa työtä helpottamaan.

Jos tikkaat tukan alukankaaseen kiinni, kannattaa se ommella tiheällä tikillä mahdollisimmin lähelta reunaa, samalla siirtämällä sormella "tukkaa" pois ompeleen alta, jotta hiukset laskeutuisivat nätisti poskelle. Ompelun jälkeen hiuksia voi vielä nyppiä ompeleen alta vapaaksi.

Ompele silmät ja nenä paikoilleen. Tutin voi laittaa ommellen tai kangasliimalla paikoillee. Jos haluat aidon tuttisuun, harsi sitä varten kankaan oikealle puolelle 3x3cm kangastilkku.Ompele pyöreä suuaukko. Leikkaa suun keskus auki ja työnnä tilkku aukosta nurjalle. Ompele tilkusta nurjalle puolelle pienipussi.
Yhdistä päälaki poskiosiin ja tarkista, että hiusraja jatkuu yhtenäisenä. Alkuperäisessä kaavassa pääosassa on parin sentin mittavirhe, joten päälaen tukkaosaa täytyy jatkaa pari senttiä kaavaa pidemmäksi! Täytä pää ja ompele korvat paikoilleen.
Ompele pää ja raajat keskivartaloon ja voilà! Nukke on valmis!!

Syntynyt!

Syntynyt 18.7.2015  klo 20.25 potra poika Peetu Jalmari Retrokas. Paino 486g ja pituus 49cm. Synnytys suht nopea, mutta haasteellinen. Synnytystuskat olivat kovat ja jännitys mahdollisista kehitysvaurioista loivat suoritukseen omat mausteensa. Synnytysvalmennus olisi ollut paikallaan, mutta pärjäsin kuin pärjäsinkin omin avuin. Olen onnellinen työstäjä!

Tuoreen nyytin innoituksen lähteenä toimi vuoden 1979 syyskuun SK:n numero, josta löytyy legendaarisen Pietun ja Pessin kaava.

Poikanukkeja kun on edelleenkin kovin vähän tarjolla, niin tämä on oiva mahdollisuus toteuttaa omansa. Itselläni ei ollut tällaista lapsuudessa, mutta jossain olen Pietuun tai Pessiin törmännyt, koska muistan hämärästi hieman hämmentävän kohtaamisen, kun jalkojen välistä löytyikin jotakin extraa!

Synnytyskipumuistot ovat jääneet taakse ja  nyt tekee mieli jo uutta. Taitaa kummityttöni siis päätyä hyvinkin pian adoptiovanhemmaksi :)  Seuraavan nuken  myötä päivitänkin sitten postauksen yhteydessä ohjeet nuken tekoon!

Tässä vielä kurkistus vuoteen 1979

Kulmakunnan kingi

Ei se ole mies eikä mikään, joka pinkkiä pelkää!  Puolirohkeana vetona tein pojalle pyöräpaidan pinkein tehostein ja siihen kylkeen pinkit froteeshortsit. Pusero valmistui ensin ja siitä tykättiin. Pari päivää myöhemmin surautin housut. Aluksi ilmeitä oli vaikea tulkita. Mies katsoi olkansa yli ja olin jo valmis puolustautumaan, että nämä ovat kyllä menossa ystäväni tyttärelle...... Vaan eipä mitään! Olivat kuulema tosi makeet! Ja niinhän ne onkin.......

Väriyhdistelmä turkoosin kanssa on varsinainen karkki. Paitakankaan kuosi on sopivan poikamainen hälventämään tyttömäistä vaikutelmaa. Kuvan tuima ilme ja käsien asento ei ole tuittupäisyyttä vaan asennetta: täältä tullaan!

                    Lopuksi vielä esitellään ylpeänä uutta kotiparturin taiteilemaa Neymar -tukkaa.

PINK is really COOL AND HOT!

Banana!

 Banana! Siinä uusi hokema, jota meidän kotona kuulee nykyään tilanteessa kuin tilanteessa. Minions kuume on kova, vaikkei uutta Kätyrit elokuvaa vielä olla nähtykkään. Pahimman poltteen taltuttamiseksi applikoin paidan. Vaikka keskittymiseni ja panokseni tähän paitaan ei ollut parasta mahdollista laatua, niin kovin suttuisesta applikointijäljestä huolimatta pusero on käytäjälleen erityinen.

 Valkoinen kuvan taustaympyrä syntyi olosuhteiden pakosta. Vaikka Verson Puodin Arki -joustocollege ei kuvioltaan ensisilmäyksellä levottomalta vaikutakkaan, niin en saanut ainakaan omaa silmää miellyttävää lopputulosta aikaan vaikka kuinka asettelin Minion-hahmoa paikoilleen. Niin sitten lopulta päädyin valkoiseen taustaan, vaikka kankaan kuvio hieman valkoisesta läpi kuultaakin. Kuvion keikautin vielä lopuksi leikkisästi vinoon.

 Kaapista löytyi vielä palanen farkkukuvioista trikoota, josta sai oivalliset ja asiaankuuluvat lappuhaalarit hahmolle .Chiquita -tarra kuvausrekvisiittaa :D

 Helman ja kauluksen viimeistelin ompelukoneen koristeompeleella. Kauluksen huolitteluun testasin tuollaista puoliksi "upottetua" resorireunaa.

Kun kummitäti myöhästyi

Häpeäkseni täytyy myöntää, että taas myöhästyin kummityttöni lahjantoimituksessa.  Vaikka päivämäärä ei ollut missään vaiheessa unohduksissa ja tiesin, että ompelen jotain lahjaksi, niin hups vaan ja taas myöhästyin. Puolustuksekseni totean, että aika menee vaan niin kauhean nopeasti.

Postin matkaan lähtee nyt kuitenkin vihdoin tyttömäisen söpö t-paita. Kaavana OB:n peruspaita. Tyttömäisyyttä lisäämään laitoin kauluksen ja hihansuiden resoreiden seuraksi raikkaan pinkkiä, joustavaa pitsikuminauhaa.

                                                    Paljon Onnea Karoliina!