Kuusi vuotta, eikä suotta

 Toinen tyttöompelus jo peräjälkeen. Tällä kertaa kummityttöni isosiskolle synttäreiden kunniaksi kissamekko. Etäompelut on aina jännittäviä, kun oikeasta koosta ei ikinä voi olla varma. Pojan äitinä ei mekkokaavoja kaapista löydy, joten hahmottelin tämän perus paidan pohjalta.

 Lähdin leikkimään tulella ja valitsin pääväriksi ihan jotain muuta kuin toveissa oli. Värihän olisi pitänyt tietenkin olla pinkki! No pinkkiä ei löytynyt omista kätköistä ja niin viimetipalle ompelut jäivät, etten ehtinyt sellaista hankkia. Pehmennykseksi sentään ujutin applikointiin vaaleanpunaisen kielen ja nenänpään. Ja aina voi alle laittaa pinkin paidan tai sukkikset.

Vasta kun mekko oli jo tytön päällä,huomasin, hups, että applikoinnin viimeistelyt (jalkojen linjat silmien viimeistelyt jne.) unohtuivat sitten tehdä............

Syysaurinko

 Ommeltu on, mutta postattu ei. Jotenkin vain on laiskottanut, enkä ole oikein jaksanut kuvata tai päivittää blogia. Nyt kuitenkin reipastuin kummityttöni aurinkoisen mekon myötä. Olipa muuten kiva taas pitkästä aikaa ommella jotain tyttömäistä!

 Harmaa auringonkukkatrikoopala on pyörinyt kaapissa jo jonkin aikaa ja visio tästä mekosta syntyi jo kesällä. Nyt kun matkani Saksaan tuli ajankohtaiseksi, sain viimeinkin mekon tehtyä. Lopputulos olikin varsin aurinkoinen ja käyttäjänsä mieleen!

 Helman rimpsureuna ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta ilman sitä mekko näytti jotenkin tasapainottomalta. Se myös toi kokonaisuuteen lisää ihanaa tyttömäisyyttä.

Kide

 Aina välillä tulee aikoja, kun jokin tietty kangaskauppa työntää markkinoille juuri minun makuun sopivia kankaita enemmn kuin laki sallii. Tällä kertaa syyllinen on Nosh. Värien ja suurien kuosien yltäkylläisyyden jälkeen tälläiset kauniin rauhalliset ja harmoniset kankaat tuntuvat vaan  niin hyviltä. Yksinkertaiset kuviot antavat potkua keksimään vaatteeseen jotain muita jippoja, joilla saisi aikaan ilmettä. Tässä tunikassa se on kaula-aukon syvennys koristehelmineen.

 Alunperin ei ollut tarkoitus tehdä ranglanhihoja, mutta sitten ajauduin keskelle kaavoitusepävarmuutta, ja päädyin tähän helpommin hahmotettavaan sovellukseen. Kyseinen Noshin kide- trikoo on ehkä aavistuksen verran liian tönkköä, jotta visioni toimisi ihan täydellisesti,  mutta kyllä se tämäkin menee. T

 Helmet on pujotettu kaula-aukon kiristyskuminauhaan.

 Piheyttäni ostin kangasta taas ihan liian vähän ja jouduin jatkamaan hihoja jatkopaloilla. Onni onnettomuudessa kuitenkin oli se, että kuvion yhdistäminen osui täydellisesti nappiin, eikä jatkokohtaa huomaa kukaan muu kuin minä.

Pottupelto

 Ihan täysin on jäänyt tässä saamattomuudessani postaamatta tämä pottupelto -tunika. Kangasta sai kaimaltani Koot.fi :sta, mutta kuten olettaa saattaa, myöhästyin ja hankin omani kangashamstereista. Jo vuosi sitten ihastuin Marimekon keltamustaan räsymatto kuosiin ja haikailin siitä vaatetta. Tässä Pottupeltotrikoossa on mielestäni voimakas yhteys kyseiseen Marimekkokuosiin, joten tämä kangas oli minulle kovin mieluinen.

 Vaikken ole nappien, saatikka isojen sellaisten ystävä, niin tähän pari isoa mustaa nappia oli  pakko laittaa ihan vain koristeeksi. Tästä paidasta innostuneena olisin ollut valmis ompelemaan myös karkkivärisestä pottupellosta, mutta sehän olikin, yllätys yllätys, myyty loppuun :)

Silmänlumetta

Siistiä, mutta samalla rentoa. Siinä tämän kertaisen ompelun lähtökohta. Ja ei, se ei ole kauluspaita vaikka siltä näyttääkin. Poikani inhoaa nappeja ja neppareita, jotka tuntuvat kylmiltä ja kovilta ihoa vasten. Kaulukset ovat kuitenkin ihan jees, joten lopputulos on sovellettu paitis

Nappilista on vain hämäystä, eivätkä nepparit ole avattavissa. Etumus on kuitenkin ommeltu niin, että se mahdollisimman paljon muistuttaisi aitoa paitapuseroa, Nyt myöskään nepparien metalliosat eivät kosketa ihoa ja kaikki ovat tyytyväisiä!

Rentoutta lisää paidan pyöristetty helma. Sivusaumoihin jätin myös pienet halkiot. Materiaalina tässä flamè trikoo.

Paita taisi onnistua käyttäjää ajatellen nappiin, sillä ennenkuin ehdin edes hihansuita viimeistellä, sillä oli niin nukuttu kuin oltu koulussakin :)

Onnistuin!

 Jess, pitkästä aikaa todellinen onnistuminen! Viime keväästä asti mielessä ollut kaaputakin toteutus onnistui Noshin hiekanvärisestä flamé kankaasta. Tutkailin kevättalvella kolleegani ihanaa ulkomailta ostettua angoravillatakkia. Malli oli mitä ihanin ja yritin hahmottaa mielessäni, miten se toteutettaisiin. Puoli vuotta ajatus muhi mielessä ennenkuin uskalsin lähteä kokeilemaan. Ensiksi ajatus oli tehdä tämä merinovillasta, mutta se oli vähän turhan kallis materiaali kokeiluun. Niinpä sitten päädyin tähän Nosh Flameeseen,

 Etusosa on voimakkaasti laskostettu ja kappaleet menevät koko etuosan kohdalla päällekkäin. Kaulus on kaksinkertaista resoria ja nostettu ylös nepparilla. Molemmilla sivuilla taskut. Flamé juuri sopivan ohutta ja laskeutuvaa tähän malliin, joten takista tullut tönkköä.

 Hiekan ja mustan seloitus on aika tyylikäs yhdistelmä. Ensin mallasin mustan tilalle mustavalkoraidallista resoria. Se oli todella pirteä vaihtoehto, mutta hannasin ja päädyin tähän varmaan valintaan :)

 Haluaisin tehdä tälläisen myös nyt siitä merinovillasta, mutta tämän vuoden tarjolla olevat kuosit eivät oikein lämmittäneet mieltä. Perinteisen kaavan mukaan käy kuitenkin niin, että siinä vaiheessa kun lämpenen niille, niin kaikki villat on jo myyty loppuun....Ensi vuoden projekti siis.

Onni ja ystävät

Syksyn koittaessa tarvittiin taas vähän lämpimämpää yökkäriä. Nappinjasta tilattu Onni ja ystävät trikoo oli kivan pirteä juuri tähän tarkoitukseen. Yhdistettynä raidallisen ja tähtitrikoon jämiin, saatiin aikaiseksi veikeä niin äitiä kuin lasta miellyttävä lopputulos.

  Paita että housut on muokattu ihan perusmallisten kaavojen pohjalta. Nyt kelpaa taas vaipua untenmaille.

Pelleillyä

Yhdistän tämän alkusyksyn jotenkin aina sirkukseen, Ehkä siksi, että lapsuudessa tuli käytyä monesti Sirkus Finlandiassa joko perheen tai koulun kanssa, Olenpa muuten pikkutyttönä ollut siellä jopa norsun selässä!
Aiheesta inspiroituneena ja rakkaan vanhan pellepyyhkeeni ( joka on nyt poikani lemppari) innoittamana syntyi tämä pellepaita. Paidassa on yhdistetty froteeta, trikoota, velouria ja pikeetä. Varsinainen materiaalien sekamelska, mutta ainakaan ensimmäisen pesun jälkeen ei ole huomattavissa minkäänlaista oikkuilua.

Vaikka näin syksyn tullen värien käyttö vaatteissa jotenkin luonnollisesti vähenee, niin tämä on tälläinen kesänlopettajaisväripommi. Kyllä tulee iloiselle mielelle!

Sen verran piristävää puuhastelua applikointi taas oli, että samaan syssyyn tein myös ystäväni tyttärelle samanhenkisen tunikan koulun alkua ilostuttamaan, Voivat sitten kaverit tavatessaan samistella :)